Itse asiassa: Suunnitteliko Intia salaisen sotilaallisen hyökkäyksen Pakistanin ydinreaktoria vastaan?

Radtšenko kertoo, että Unkarin arkiston asiakirjat osoittavat, että neuvostoliittolaiset olivat jakaneet unkarilaisten kanssa Intian suunnitelmat hyökätä Kahutaan.

Vuoden 2007 satelliittikuva Pakistanin ydinlaitoksesta. (Lähde: Google)

Yhdysvaltain ulkoministeriö poisti viime viikolla erittäin salaisten asiakirjojensa turvallisuuden vuosilta 1984-85, jotka keskittyvät Pakistanin ydinohjelmaan. CIA:n analyysi ja Yhdysvaltain Islamabadin-suurlähettilään keskustelunaiheet luovuttaessaan presidentti Ronald Reaganin kirjeen kenraali Zia-ul Haqille osoittavat, että Yhdysvallat varoitti Pakistania Intian sotilaallisesta hyökkäyksestä Pakistanin ydinreaktoria vastaan ​​Kahutassa.

Mutta amerikkalaiset eivät olleet yksin ennakoidessaan intiaanien hyökkäystä. Professori Rajesh Rajagopalan JNU:sta viittasi äskettäin The End of the Cold War and the Third World: New Perspectives on Regional Conflict -kirjaan, Sergei Radtšenkon ja Artemy M. Kalinovskyn kirjaan, joka perustuu itäblokin turvaluokiteltuihin asiakirjoihin. Radtšenko kertoo, että Unkarin arkiston asiakirjat osoittavat, että neuvostoliittolaiset olivat jakaneet unkarilaisten kanssa Intian suunnitelmat hyökätä Kahutaan.

[liittyvä postaus]

Ei kuitenkaan ole selvää, Rajagopalan sanoo, oliko neuvostoilla todella pääsy Intian suunnitelmiin vai raportoivatko ne vain laajalle levinneitä huhuja. Huhut olivat todellakin levinneet laajalle, ja The Washington Post oli julkaissut etusivun jutun 20. joulukuuta 1982 otsikolla 'Intia sanoi tekevänsä silmärynnäkköä Pakistanin A-kasveille'. Se sanoi, että sotilaalliset neuvonantajat olivat ehdottaneet hyökkäystä pääministeri Indira Gandhille maaliskuussa 1982, mutta hän oli hylännyt sen.

Kirjassaan India's Nuclear Policy —1964-98: A Personal Recollection K Subrahmanyam muisteli, että Intian ehdotus Pakistanille olla hyökkäämättä toistensa ydinlaitoksia vastaan, jota hän ehdotti Rajiv Gandhille, oli seurausta tällaisista huhuista Länsimainen media. Vaikka Intian ja Pakistanin välinen sopimus ydinlaitosten hyökkäyksen kieltämisestä sovittiin ensimmäisen kerran suullisesti vuonna 1985, se allekirjoitettiin virallisesti vuonna 1988 ja ratifioitiin vuonna 1991. Vuodesta 1992 lähtien Intia ja Pakistan ovat vaihtaneet luetteloa ydinvoimaloistaan. tilat joka vuosi 1. tammikuuta.

Mutta kuinka lähellä Intia oli hyökkäämään Kahutaa vastaan ​​1980-luvulla? Ensimmäistä kertaa Intian uskotaan harkinneen tällaista hyökkäystä vuonna 1981. Idea ilmeisesti sai alkunsa Israelin rohkeasta hyökkäyksestä 7. kesäkuuta 1981, joka tuhosi rakenteilla olevan Irakin ydinreaktorin Osirakissa. Kahdeksan Israelin ilmavoimien F-16:ta lensi yli 600 mailia kolmen vihollisvaltion taivaalla tuhotakseen kohteen ja palasivat vahingoittumattomina.

Vuonna 1996 WPS Sidhu, Brookings Intian ulkopolitiikan vanhempi tutkija, totesi ensimmäisenä, että Jaguaarien kutsumisen jälkeen Indian Air Force (IAF) oli tehnyt kesäkuussa 1981 lyhyen tutkimuksen Kahutaan hyökkäämisen toteutettavuudesta. Tutkimuksessa todettiin, että Intia voisi hyökätä Kahutaan ja neutraloida sen, mutta pelkäsi, että tällainen hyökkäys johtaisi täysimittaiseen sotaan Intian ja Pakistanin välillä. Tämä oli sen lisäksi, että intialainen hyökkäys saa aikaan välittömän kostotoimenpiteen - joidenkin mielestä jopa ennalta ehkäisevän - Pakistanin ilmaiskun Intian ydinlaitoksiin.

Kirjassaan Deception: Pakistan, USA and the Global Nuclear Conspiracy Adrian Levy ja Catherine Scott-Clark väittävät, että Intian armeijan viranomaiset matkustivat salaa Israeliin helmikuussa 1983 ostaakseen elektronisia sodankäyntilaitteita Kahutan ilmapuolustuksen neutraloimiseksi. Israelin kerrotaan myös toimittaneen Intialle F-16-koneen teknisiä tietoja vastineeksi intialaisten antamien tietojen antamisesta MiG-23-koneesta. Vuoden 1983 puolivälissä tai loppupuolella strategisten asioiden asiantuntija Bharat Karnadin mukaan Indira Gandhi pyysi IAF:a uudelleen suunnittelemaan ilmaiskun Kahutaan.

Tehtävä peruttiin, kun pakistanilainen ydintutkija Munir Ahmed Khan tapasi Intian atomienergiakomission johtajaehdokkaan Raja Ramannan kansainvälisessä tapaamisessa Wienissä ja uhkasi kostoiskulla Bhabhan atomitutkimuskeskukseen Trombayssa.

Seuraavan kerran Intian uskotaan vakavasti harkinneen Kahutaan hyökkäämistä oli syys-lokakuussa 1984. Yksityiskohdat Pakistanin ydinohjelmasta, joka ylitti aseiden rikastamisen kynnyksen, oli silloin alkanut tulla esiin. Kuten viime viikolla poistetuista asiakirjoista nähdään, 16. syyskuuta 1984 Yhdysvaltain suurlähettiläs Dean Hinton kertoi Zialle, että jos Yhdysvallat näkisi merkkejä Intian valmistautumisesta hyökkäykseen, ne ilmoittaisivat Pakistanille välittömästi.

Syyskuun 22. päivänä luotettava lähde vieraalta maasta – jonka oletettiin myöhemmin olevan CIA:n apulaisjohtaja – raportoi pakistanilaiselle ylimmälle messinkille, että Intian ilmaiskun mahdollisuus oli olemassa. Samana päivänä ABC-televisio kertoi myös, että Intian ennaltaehkäisevä hyökkäys Pakistanin ydinlaitoksiin oli välitön, mikä perustui CIA:n Yhdysvaltain senaatin tiedustelualakomitealle antamaan tiedotukseen.

Mutta Intia ei toteuttanut suunnitelmiaan hyökätä Kahutaan, koska yllätyksen elementti katosi. Subrahmanyamin mukaan ilmapuolustuksen lisääminen Kahutan ympärillä oli todiste, jos sitä enemmän tarvittiin, että salaiset aikeemme lyödä Kahutaa eivät olleet enää salaisia.

On myös huhuttu, että Israelin ilmavoimat olivat osa suunnitelmia hyökätä Kahutaan vuonna 1984, koska ne eivät halunneet nähdä Pakistanin kehittämää islamilaista pommia. Israelin piti johtaa tätä hyökkäystä eikä vain toimia IAF:n neuvonantajana. Bharat Karnad on kirjoittanut, että israelilaisia ​​lentokoneita piti lavastella Jamnagarin lentokentältä Gujaratissa, tankata Pohjois-Intian satelliittilentokentällä ja seurata Himalajaa varhaisen tutkan havaitsemisen välttämiseksi, mutta Indira Gandhi esti lopulta ajatuksen. Levy ja Scott-Clark väittävät kuitenkin, että Indira Gandhi oli allekirjoittanut Israelin johtaman operaation maaliskuussa 1984, mutta perääntyi sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ulkoministeriö varoitti Intiaa, että Yhdysvallat reagoi, jos Intia jatkaa.

Keskustelut joidenkin IAF:ään liittyvien ihmisten kanssa 1980-luvun alussa tukevat ajatusta Israelin yhteydestä Intian suunnitelmiin hyökätä Kahutaan. Se kertoo meille, että Intia oli vakavasti harkinnut Kahutaan hyökkäämistä kolme vuosikymmentä sitten, mutta päätti olla tekemättä sitä lähinnä siksi, että pelkäsivät Pakistanin kostoiskua Trombayssa ja yksittäisen iskun vaaran kasvaessa täysimittaiseksi sodaksi.

sushant.singh@expressindia.com

Jaa Ystäviesi Kanssa: