Huomautuskielto: Mitä korkein oikeus sanoi aiemmin
Pääministeri Modin demonetisointitoimi joutuu tarkastelun kohteena korkeimmassa oikeudessa. Vuonna 1996 tuomioistuimen perustuslakituomioistuin vahvisti hallituksen vuonna 1978 määräämän aikaisemman muistiinpanon laillisuuden.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun korkein oikeus ottaa kantaa siihen, voiko hallitus poistaa arvokkaita seteleitä. Sen jälkeen, kun 8. marraskuuta 2016 romutettiin 1 000 ja 500 rupian valuutat, useat valtion virastot, mukaan lukien Intian keskuspankki, ovat ryhtyneet moniin toimenpiteisiin pääministerin ilmoituksen toteuttamiseksi. Samaan aikaan korkeimpaan oikeuteen on jätetty vetoomuksia, jotka kyseenalaistavat demonetisoinnin perustuslaillisen pätevyyden. Tuomioistuin on nyt siirtänyt asian viiden tuomarin perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi, koska se kieltäytyi ostamasta hallituksen väitettä, jonka mukaan päätös kuului toimeenpanovallan yksinomaiseen toimivaltaan ja oikeudellisen valvonnan ulkopuolelle.
Tuomioistuin pohtii todennäköisesti myös hallituksen viime viikolla antaman määräyksen perustuslainmukaisuutta vanhojen suurseteleiden laillisen maksuvälineen lopettamiseksi ja suuren romutettujen seteleiden hallussapidon tekemiseksi rangaistusrikokseksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun korkein oikeus ottaa kantaa siihen, voiko hallitus poistaa arvokkaita seteleitä. Samanlainen toimenpide noin 38 vuotta sitten joutui myös oikeudelliseen haasteeseen, kun Constitution Bench ratkaisi vuoden 1978 suurarvoisten seteleiden (demonetisointi) pätevyyden. Tuomioistuin käsitteli myös kysymystä pankeista, jotka kieltäytyivät vaihtamasta suuria seteleitä jotkin vetoomuksen esittäjät eri syistä.
Viiden tuomarin kokoonpanolla kesti 18 vuotta antaa tuomionsa asiassa Jayantilal Ratanchand Shah vastaan Reserve Bank of India ja muut. 9. elokuuta 1996 annetussa tuomiossa vahvistettiin lain laillisuus.
Se alkoi asetuksella, joka tuli voimaan 16. tammikuuta 1978 – ja jonka parlamentti hyväksyi myöhemmin laiksi – jolla hallitus julisti, että 16. tammikuuta 1978 päättyessä kaikki suurarvoiset setelit lakkaavat olemasta laillisia maksuvälineitä. Henkilöiden tai organisaatioiden, jotka halusivat vaihtaa setelit, oli toimitettava yksityiskohtainen lomake, jossa ilmoitettiin, että heillä oli setelit hallussaan ennen 16. tammikuuta 1978. Vain kolmen päivän ikkuna - tammikuun 19. päivään - tarjottiin. Tallettajat voivat kuitenkin vaihtaa seteleitä 24. tammikuuta 1978 saakka, mikäli he pystyivät selittämään syyt siihen, miksi he eivät vaihtaneet sitä ennen määräaikaa. Pankeilla oli viimeinen sana tallettajan vaatimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Tämän lain 4 § kielsi myös suurarvoisten seteleiden siirron ja vastaanottamisen.
Vetoomuksen esittäjät väittivät, että laki loukkasi heidän perusoikeuksiaan, mukaan lukien nyt poistettua artiklaa 31 (Omistusoikeus), koska se antoi RBI:lle ja hallitukselle mahdollisuuden välttyä laillisesta vastuustaan kunnioittaa näitä seteleitä. He väittivät myös, että muutto oli laiton, koska vanhojen seteleiden hankinnalla ei ollut julkista tarkoitusta – 31 artiklan mukaan mitään omaisuutta ei voitu hankkia pakollisesti paitsi julkisiin tarkoituksiin.
Tuomioistuimeen kääntyneiden joukossa oli Suratissa lääketieteellistä ambulanssia pitäneen seuran puheenjohtaja, joka oli tallettanut pankkiin lähes 50 000 000 rupiaa. Koska Seura ei kuitenkaan pystynyt tyydyttävästi selittämään lahjoituslaatikoihinsa laitetun rahan valtavaa ja äkillistä kasvua, pankki ei käsitellyt talletuksia voimassa olevana valuutana.
Tuomareiden M M Mukherjeen, Kuldip Singhin, M M Punchhin, S Saghir Ahmedin ja N P Singhin muodostama tuomari korosti johdanto Demonetisointilain pykälä, jonka mukaan toimenpiteen tarkoituksena oli valvoa laitonta rahansiirtoa kansantaloudelle haitallisten rahoitustapahtumien yhteydessä.
Kun taas suurten seteleiden saatavuus mahdollistaa rahan luvattoman siirron kansantaloudelle haitallisiin tai laittomiin tarkoituksiin tehtyihin rahoitustapahtumiin, ja siksi on yleisen edun vuoksi välttämätöntä demotisoida (näiden) seteleitä, todetaan johdanto-osassa.
Tuomioistuin totesi myös, että laki hyväksyttiin, jotta vältettäisiin vakava uhka kirjaamattomista rahoista, jotka olivat johtaneet paitsi vakavaan vaikuttamiseen maan talouteen, myös riistäneet Valtionvaihtajalta valtavia määriä sen tuloja.
Asiasta, jonka mukaan se ei palvele julkista tarkoitusta, Bench totesi, että pahuuden vuoksi laki oli tarkoitettu taistelemaan, ei voida sanoa, että se ei olisi annettu julkista tarkoitusta varten.
Tuomioistuin käsitteli myös väitettä, jonka mukaan vaihtoikkuna oli kohtuuton ja loukkaa perusoikeuksia.
Kun (tätä) tarkastellaan sen tarkoituksen yhteydessä, johon demonetisointilailla pyrittiin, eli suurten seteleiden liikkeen lopettamiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, vetoomuksen esittäjien... väitettä ei voida hyväksyä, tuomiossa todetaan.
maneesh.chhibber@expressindia.com
Jaa Ystäviesi Kanssa:
