Korvaus Horoskooppimerkistä
Varallisuus C Kuuluisuudet

Selvitä Yhteensopivuus Horoskooppimerkistä

Selitys: Bangladeshin kansalaisuutta ja uskonnonvapautta koskevien määräysten lukeminen

Katsaus lakeihin, joiden nojalla Bangladesh myöntää kansalaisuuden, ja mitä sen perustuslaki sanoo uskonnonvapaudesta

Bangladeshin pääministeri Sheikh Hasina.

Niiden kolmen maan joukossa, joista tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat tulleet oikeutettuja Intian kansalaisuuteen kansalaisuuden muutoslaki , Bangladesh on merkittävä. Katsaus lakeihin, joiden nojalla Bangladesh myöntää kansalaisuuden, ja mitä sen perustuslaki sanoo uskonnonvapaudesta:







Miten Bangladeshin perustuslaki määrittelee maan?

Bangladeshin perustuslaki, jonka perustuslakikokous hyväksyi 4. joulukuuta 1972, kutsuu sen vapaussotaa historialliseksi sodaksi ja perustaa itsenäisen suvereenin Bangladeshin kansantasavallan.

Alkuperäinen johdanto mainitsi 'nationalismin, demokratian, sosialismin ja sekularismin' perusperiaatteina. Toisin kuin Intian perustuslaki, Bangladeshin perustuslain sitoutuminen sosialismiin mainitaan nimenomaisesti. Johdanto-osassa sanotaan, että valtion perustavoitteena on toteuttaa demokraattisen prosessin kautta hyväksikäytöstä vapaa sosialistinen yhteiskunta, jossa oikeusvaltio, perusihmisoikeudet ja -vapaudet, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen turvataan kaikille kansalaisille. . Intian perustuslaissa ei käytetä ilmaisua oikeusvaltio.



Mutta eikö islam ole valtionuskonto?

Vuonna 1977 sotilasdiktaattori Ziaur Rahman poisti perustuslaista sanan maallinen. Vuonna 1988 presidentti Hussain Muhammad Ershad lisäsi 2A artiklan, jonka mukaan tasavallan valtionuskonto on islam, mutta muitakin uskontoja saa harjoittaa rauhassa ja sovussa. Bangladeshin korkein oikeus hylkäsi muutoksen vuonna 2005 ja korkein oikeus vuonna 2010. SC sanoi, että vaikka islam on valtionuskonto, perustuslaki on edelleen maallinen. Se totesi, että perustuslain johdanto-osa ja asiaankuuluva säännös sekularismista, nationalismista ja sosialismista sellaisina kuin ne olivat olemassa 15. elokuuta 1975 (Mujibur Rahman murhattiin tänä päivänä) heräävät henkiin. 30. kesäkuuta 2011 perustuslakia muutettiin ja termi maallinen lisättiin uudelleen. Muutoksella poistettiin myös johdanto-osasta ilmaus ehdoton usko ja luottamus Allahiin, mutta säilytettiin johdanto-osan yläpuolelle vuonna 1997 lisätty ilmaus Allahin, hyväntahtoisen, armollisen nimessä. Muiden uskontojen huomioon ottamiseksi siinä mainitaan myös Luojamme, armollisen, nimessä.

Selitetty: Miten Pakistan myöntää kansalaisuuden ja mitkä säännökset koskevat sen vähemmistöjä



Kuinka ajatus valtiouskonnosta esiintyy rinnakkain sekularismin kanssa?

Vaikka islam on valtionuskonto, muille uskonnoille on annettu perustuslaissa tasa-arvoinen asema ja yhtäläiset oikeudet, ja niiden seuraajille on annettu yhtäläinen oikeus harjoittaa vapaasti uskontoaan. Tämä näyttää olevan ristiriita, koska se ei ole sopusoinnussa klassisen maallisen muotoilun kanssa.

Bangladeshin perustuslain 8 artiklan 1 kohdassa mainitaan sekularismi sekä nationalismi, demokratia ja sosialismi valtion politiikan perusperiaatteina. Artikla 12 elvytettiin 15. muutoksella, ja tavallaan tämä, toisin kuin Intian perustuslaki, selittää sekularismin keskeiset ainesosat ja kuinka se saavutetaan. Siinä sanotaan, että sekularismin periaatteet tulee toteuttaa eliminoimalla kommunalismi kaikissa muodoissaan, myöntämällä poliittinen asema mille tahansa uskonnolle, käyttämällä uskonnon väärinkäyttöä poliittisissa tarkoituksissa ja kaikenlaista tiettyä uskontoa harjoittavien henkilöiden syrjintää tai vainoamista. Tällaisella edistyksellisellä määräyksellä uskonnollisen vainon syytöksellä ei ole jalkoja perustuslain tekstin kannalta, koska islam on valtionuskonto.



Toisin kuin Pakistanin perustuslaissa, presidentin virkaan tai muihin perustuslaillisiin virkoihin ei vaadita muslimien pätevyyttä.

Selitetty: Afganistanin kansalaisuus, määritelty ja uudelleen määritelty vuosikymmenten muutoksen aikana



Miten uskonnonvapaus määritellään?

Bangladeshin perustuslain 41 artiklan mukaan jokaisella kansalaisella, joka on yleisen järjestyksen ja moraalin alainen, on oikeus tunnustaa, harjoittaa tai levittää mitä tahansa uskontoa. Intiassa pykälä 25 takaa uskonnonvapauden suppeammassa merkityksessä – yleisen järjestyksen ja moraalin lisäksi siihen liittyvät terveydelliset ja muut perusoikeudet, ja valtio voi myös rajoittaa uskonnonvapautta minkä tahansa taloudellisen, rahoituksellisen, poliittisen tai muu uskonnollisiin käytäntöihin liittyvä maallinen toiminta, ja voi tehdä niin myös yhteiskunnallisten uudistusten nimissä. Mutta toisessa mielessä Intian uskonnonvapaus on laajempi, koska se ei rajoitu vain kansalaisiin.

Toimitus | Uusi kansalaisuuslaki heikentää suhteita Dhakaan



Kuten Intian 26 artikla, Bangladeshin 41(b) artikla antaa jokaiselle uskonnolliselle yhteisölle tai uskontokunnalle oikeuden perustaa, ylläpitää ja hallinnoida uskonnollisia instituutioitaan. Kuten Intian 28 artiklassa, myös Bangladeshin 41 artiklan c kohdassa määrätään, että kenenkään oppilaitokseen osallistuvan henkilön ei tarvitse saada uskonnollista opetusta tai osallistua mihinkään uskonnolliseen seremoniaan tai jumalanpalvelukseen, jos se liittyy johonkin muuhun uskontoon kuin hänen omaansa. oma. Erona on se, että vaikka Intia ei salli minkäänlaista uskonnollista opetusta missään valtion varoista ylläpidettävässä tai hallituksen tunnustamassa laitoksessa, Bangladesh sallii uskonnollisen opetuksen, mutta vain oman uskonnon.

Artikla 28 (1) on kopio Intian 15 artiklasta ja kieltää valtiota syrjimästä ketään kansalaista vain uskonnon, rodun, kastin, sukupuolen tai syntymäpaikan perusteella. Tämä sisältää pääsyn mihin tahansa oppilaitokseen. Intian 15 artiklassa ei mainita oppilaitoksia, ja se antaa pääsyoikeuden vain paikkoihin, joita ylläpidetään kokonaan tai osittain valtion varoista tai jotka on tarkoitettu suuren yleisön käyttöön. Bangladeshin perustuslaki kieltää kaiken uskontoon perustuvan syrjinnän, mikä heikentää uskonnollisen vainon argumenttia.



Mitkä ovat kansalaisuutta koskevat lait?

Perustuslain artiklan 6 mukaan Bangladeshin kansalaisuutta säännellään lailla ja ihmiset tunnetaan kansana bengaleina. 15. joulukuuta 1972 presidentin määräys, Bangladeshin kansalaisuus (väliaikaiset määräykset), myönsi kansalaisuuden 26. maaliskuuta 1971 alkaen jokaiselle, joka tai jonka isä tai isoisä on syntynyt Bangladeshin silloisilla alueilla ja joka oli vakituinen asukas maaliskuussa 25. 1971 ja asui edelleen Bangladeshissa. Kansalainen olisi myös jokainen henkilö, joka opiskelua tai työtä varten oli sodankäynnin tai sotilasmaan alueilla (Pakistan) ja jota estettiin palaamasta Bangladeshiin.

Bangladeshin hallitus, kuten Pakistan, voi myöntää kansalaisuuden henkilölle, joka on Euroopan, Pohjois-Amerikan tai Australian tai minkä tahansa muun valtion kansalainen. Mutta Banglan tuntemus olisi välttämätöntä. Myös banglalaisten miesten kanssa naimisissa olevat ulkomaalaiset naiset voivat saada kansalaisuuden kahden vuoden asumisen jälkeen. Syntymäpaikasta riippumatta kansalaisuus annettaisiin, jos vanhemmat ovat bangladeshilaisia. Vuonna 2017 säädettiin, että jokainen, joka sijoittaa 150 000 dollaria, voi saada kansalaisuuden.

Lue | Bangladeshin ministerit peruuttivat vierailunsa Intiaan

Myöntääkö Bangladesh kansalaisia ​​ei-banglaa puhuville asukkaille?

Monet urdua puhuvat ihmiset, jotka olivat tukeneet Pakistania sodassa, joutuivat valtiottomaksi Bangladeshin luomisen myötä, koska laki ei antanut kansalaisuutta vihollismaan puolelle. Tällaisia ​​ihmisiä oli noin 10 000 000 vuonna 1972. Intian, Bangladeshin ja Pakistanin välisen sopimuksen mukaan 1 780 969 kotiutettiin Pakistaniin, jota seurasi noin 1 lakh lisää myöhemmin, mutta 2,5 lakh jäi jäljelle. Vuonna 2008 M Sadakat Khanin korkein oikeus vahvisti kaikkien urdua puhuvien kansalaisten kansalaisuuden. Myös Pakistanin vuoden 1951 kansalaisuuslaki pysyi voimassa. Vuonna 2016 valmisteltiin kansalaisuuslakiluonnos, joka antoi kaksoiskansalaisuuden, mutta sai kritiikkiä muista säännöksistä, kuten kansalaisuuden lakkauttamisesta.

Kirjoittaja on perustuslaillisen oikeuden asiantuntija ja varakansleri, NALSAR University of Law, Hyderabad.

Jaa Ystäviesi Kanssa: