Selitetty: Afganistanin kansalaisuus, määritelty ja määritelty uudelleen vuosikymmenten muutoksen aikana
Toisin kuin Pakistanin ja Bangladeshin perustuslaki, Afganistanin perustuslaki alkaa Allahin ylistyksellä ja myös siunauksilla viimeiselle profeetalle ja hänen seuraajilleen.
Suuri yleiskokous eli Loya Jirga hyväksyi uuden perustuslain vuonna 1964. Sen allekirjoitti kuningas Zahir Shah, ja se määräsi perustuslaillisen monarkian ja kaksikamarinen lainsäätäjän. The Kansalaisuuden muutoslaki (CAA), 2019 helpottaa ei-muslimisiirtolaisten kolmesta maasta saada Intian kansalaisuus. Tässä sarjassa on aiemmin tarkasteltu perustuslakeja Pakistan ja Bangladesh . Kolmas maa on Afganistan:
Perustuslain historia
Pitkän konfliktien ja useiden hyökkäysten historiassa mikään imperiumi tai kansakunta ei voinut hallita Afganistania pitkään aikaan. Jopa britit, kolmesta vuodesta 1839 lähtien käydystä sodasta huolimatta, eivät pystyneet pitämään Afganistania hallinnassaan ja hävisivät kolmannessa sodassa vuonna 1919. Afganistan ei ollut osa Britti-Intiaa eikä erotettu Intiasta, mikä mainittiin muun muassa syitä CAA:n säätämiseen. Rawalpindin sopimuksella Afganistan itsenäistyi vuonna 1919. Samalla allekirjoitettiin ystävyyssopimus Venäjän kanssa.
Kuningas Amanullah sai Afganistanille perustuslain vuonna 1921 ja uudelleen vuonna 1923, mutta tadžikit poistivat hänet vuonna 1929. Uusi perustuslaki säädettiin vuonna 1931. Oikeistoryhmien liittouma nousi valtaan vuonna 1952 ja kenraali Dawood Khanista tuli pääministeri vuonna 1954.
Suuri yleiskokous eli Loya Jirga hyväksyi uuden perustuslain vuonna 1964. Sen allekirjoitti kuningas Zahir Shah, ja se määräsi perustuslaillisen monarkian ja kaksikamarinen lainsäätäjän. Suvereniteetti oli kansakunnalla, ei Allahilla. Artikla 2 julisti islamin valtionuskonnoksi ja, toisin kuin Pakistan ja Bangladesh, mainitsi, että valtion uskonnolliset rituaalit suoritetaan sunni Hanafi -doktriinin mukaisesti. Siten muut muslimilahkot olivat tavallaan vähemmistöjä. Mutta samassa artiklassa sanottiin myös, että ei-muslimien tulee olla vapaita suorittamaan rituaalinsa rajoissa, jotka yleistä säädyllisyyttä ja yleistä rauhaa koskevat lait määräävät.
Perustuslain kolmannessa osastossa puhuttiin oikeuksista ja velvollisuuksista (Intiassa perusvelvollisuudet lisättiin vuonna 1976). Ensimmäisessä artiklassa todettiin, että Afganistanin kansalla on tasa-arvoiset oikeudet ja velvollisuudet lain edessä ilman syrjintää tai etusijaa. Artiklan 26 mukaisella oikeudella vapauteen ei sanottu olevan rajoituksia paitsi muiden vapaus ja yleinen etu. Sen mukaan valtiolla on velvollisuus suojella jokaisen ihmisen vapautta ja ihmisarvoa. Perustuslaissa ei mainita muslimien tai muiden uskonnonvapautta.
Neuvostoliiton hyökkäys
Vuonna 1978 vallankaappauksessa kommunistinen puolue otti vallan ja toteutti radikaaleja uudistuksia. Yhdistyneet Kansakunnat tuomitsi hyökkäyksen ja Yhdysvallat tuki afgaanikapinallisia vuosikymmenen kestäneessä sodassa Neuvostoliiton kanssa. Intia tuki Neuvostoliiton hyökkäystä. Lopulta Neuvostoliiton armeija vetäytyi vuonna 1989 ja Neuvostoliiton tukema hallitus kaatui vuonna 1992. Vuoteen 1992 asti kommunistisen hallinnon aikana ei siis voitu väittää vähemmistöjen uskonnollisesta vainosta.
Vuonna 1995 islamilainen miliisi Taliban nousi valtaan ja otti käyttöön regressiiviset rajoitukset naisten koulutukselle ja vanhentuivat islamilaisiin lait ja rangaistukset. Vuonna 2001 he tuhosivat buddhalaisia patsaita Bamiyanissa. Heidän kuuden vuoden hallituskautensa aikana jopa muslimeja vainottiin. 22. joulukuuta 2001 Hamid Karzai aloitti väliaikaisen hallituksen johtajana. Nykyinen perustuslaki hyväksyttiin ja ratifioitiin tammikuussa 2004.
Lue myös | Kansalaisuuslaki voi johtaa Intian ja Pakistanin konfliktiin: Imran Khan
Uskonto ja vähemmistöjen oikeudet
Toisin kuin Pakistanin ja Bangladeshin perustuslaki, Afganistanin perustuslaki alkaa Allahin ylistyksellä ja myös siunauksilla viimeiselle profeetalle ja hänen seuraajilleen. The Johdanto antaa kategorisen lausunnon, että Afganistan kuuluu kaikille sen heimoille ja kansoille. Toisin kuin Intian perustuslaki, se mainitsee sen sitoutumisen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan sekä ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja laajentaa siten ei-muslimien oikeuksien ja syrjimättömyyden soveltamisalaa.
Vaikka se julistaa islamin valtionuskonnoksi, 2 artiklassa sanotaan, että muiden uskontojen kannattajien tulee olla lain rajoissa vapaita harjoittaessaan ja suorittaessaan uskonnollisia rituaalejaan. Artikla 3 on ongelmallinen, koska siinä määrätään, että mikään laki ei saa olla ristiriidassa islamin periaatteiden ja määräysten kanssa. Toisin kuin Pakistan, suvereniteetti täällä (artikla 4) on kansalla, ei Allahilla. Artikla 35 kieltää puolueiden perustamisen heimojen, seurakuntien ja kielen lisäksi uskonnollisen lahkon perusteella. Artikla 80 kieltää kiertueella olevia ministereitä käyttämästä asemaansa uskonnollisiin tarkoituksiin. Artikla 149 kieltää islamin ja islamilaisen tasavallan periaatteiden muuttamisen. Siinä sanotaan, että perusoikeuksia voidaan muuttaa vain takuiden parantamiseksi ja laajentamiseksi, ei niiden vähentämiseksi tai rajoittamiseksi.
22 artiklan mukainen ensimmäinen perusoikeus kieltää kaiken syrjinnän ja erottelun kansalaisten välillä ja toteaa, että kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Intia on antanut oikeuden tasa-arvoon myös ei-kansalaisille. Afganistanin perustuslain artiklan 57 mukaan ulkomaalaisilla on lain mukaiset oikeudet ja vapaudet.
Toisin kuin Intiassa, Pakistanissa ja Bangladeshissa, Afganistanin perustuslain 29 artiklassa käytetään nimenomaisesti termiä vaino. Se kieltää ihmisten vainoamisen. Siten perustuslain teksti ei tue väitettä uskonnollisesta vainosta Afganistanissa; Käytännössä tällaista tapausta ei esiinny, lukuun ottamatta Talebanin lyhytaikaista hallintoa. Toisin kuin Intiassa (vain SC-, ST- ja OBC-komissioilla on perustuslaillinen asema), 58 artikla antaa perustuslaillisen aseman riippumattomalle ihmisoikeustoimikunnalle.
Vain afganistanilaisvanhemmille syntynyt muslimikansalainen voi tulla presidentiksi (Intiassa kansalaisuuden saaneesta kansalaisesta voi tulla presidentti), mutta Afganistanin ylituomari, tuomarit ja ministerit voivat olla kansalaistettuja.
Kansalaisuus
Alkuperäinen vuoden 1922 Afganistanin kansalaisuuslaki kirjoitettiin käsin. Vuoden 1923 perustuslain 8 § myönsi kansalaisuuden kaikille asukkaille ilman uskonnollista syrjintää. Päätarkoituksena ei ollut kansalaisuus, vaan tazkiran eli kansallisten henkilökorttien myöntäminen. Myös Intiassa NRIC (National Register of Indian Citizens) -konsepti tuli National Identity Card Rules -säännöissä, 2003. Afganistanin 8 artikla antoi kansalaisuuden vain miehille ja perustui suppeampaan jus sanguinis eli verisukuun. Mutta 7. marraskuuta 1936 annettiin uusi kansalaisuuslaki, ja vuoden 1930 Haagin kansalaisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisesti hyväksyttiin jus soli eli syntymän mukaan perustuva kansalaisuus. Artikla 2 sanoi, että kaikki lapset, jotka ovat syntyneet afgaanivanhemmille maassa tai ulkomailla, ovat Afganistanin kansalaisia.
Myös Intian perustuslaki ja alkuperäinen kansalaisuuslaki perustuivat jus soliin, mutta vuosien 1986 ja 2003 muutoksissa on nyt hyväksytty jus sanguinis; 31. joulukuuta 2003 jälkeen syntyneiden lasten molempien vanhempien tulee olla Intian kansalaisia. Jokainen viisi vuotta Afganistanissa asunut ulkomaalainen saattoi saada Afganistanin kansalaisuuden. Riippuvaisen periaatteen mukaan jokainen ulkomaalaisen kanssa naimisiin mennyt nainen menetti kansalaisuutensa, mutta voisi saada sen takaisin, jos hänen avioliittonsa päätyisi myöhemmin eroon. Ei-afganistanilaiset naiset, jotka olivat naimisissa afgaanimiesten kanssa, saivat kansalaisuuden.
Kommunistinen hallinto toi muutamia muutoksia. 5. toukokuuta 1986 kansalaisuus määriteltiin Afganistanin demokraattisen tasavallan kansalaisen ja valtion väliseksi oikeudelliseksi ja poliittiseksi suhteeksi. Intia ei määrittele kansalaisuutta. Ensimmäistä kertaa Afganistanissa kaksoiskansalaisuus poistettiin. Itsenäinen periaate otettiin käyttöön naimisissa olevien naisten osalta.
Vuonna 1979 kuninkaan kansalaisuus otettiin pois muukalaisten voimien tukemisesta; Uusi hallitus kunnosti sen vuonna 1992. Afganistanin tasavallan uusi laki tuli voimaan 15. maaliskuuta 1992, mutta suuria muutoksia ei tapahtunut, paitsi että kansalaisuudesta luopuminen vaati nyt parlamentin hyväksynnän ja presidentin hyväksynnän. Afganistanin islamilainen emiraatti korvasi tämän lain 11. kesäkuuta 2000 ilman merkittäviä muutoksia. Artiklan 28 mukaan afganistanilainen nainen säilyttää nyt kansalaisuutensa huolimatta siitä, että hän on mennyt naimisiin ulkomaalaisen kanssa. 9 artiklan 2 kohdan mukaan lapsi, joka on syntynyt Afganistanissa tai sen ulkopuolella afganistanilaisille vanhemmille, on kansalainen. Myös Afganistanissa ulkomaalaiselle syntynyt lapsi voi saada kansalaisuuden täytettyään 18 vuotta, jos hän päättää jäädä sinne ja jos hän ei vielä kuuden kuukauden kuluessa hae samaa kansalaisuutta kuin hänen vanhempansa. Vuonna 2001 kaksoiskansalaisuus hyväksyttiin uudelleen.
Artikla 12 sanoo, että jos lapsi syntyy Afganistanissa ja vanhempien asiakirjat osoittavat, että todisteita heidän kansalaisuudestaan ei ole saatavilla, lasta pidetään afganistanilaisena. Jos Intia olisi hyväksynyt tämän säännön, 2 lakh lasta olisi sisällytetty Assamin NRC:hen. YK:n kansalaisuudettomien henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, 1954, mukaan kaikki kansalaisuudettomat henkilöt katsotaan Afganistanin kansalaisiksi. Kansalaisuuden saa jokainen, joka on asunut siellä viisi vuotta.
Neuvostoliiton hyökkäyksen ja sitä seuranneen konfliktin jälkeen Afganistanista on muuttanut miljoonia ihmisiä. Vuonna 2017 vastaanotettiin 1 773 luopumishakemusta, mukaan lukien hindut ja sikhit. Kaikki muuttoliikkeet eivät johtuneet uskonnollisesta vainosta tai perustelluista peloista.
Nykyisen perustuslain 4 artikla julistaa, että Afganistanin kansakunta koostuu kaikista henkilöistä, joilla on Afganistanin kansalaisuus, ja sana afgaani koskee jokaista kansalaista. Rohkeassa ja kategorisessa lausunnossa sanotaan, että keneltäkään ei saa riistää kansalaisuutta. 28 artiklassa mainitaan se perusoikeutena ja todetaan, että ketään Afganistanin kansalaista ei saa riistää kansalaisuudesta tai tuomita maanpakoon tai ulkomaiseen maanpakoon. Kuten Pakistan ja Bangladesh, Afganistan ei myönnä eikä kiellä kansalaisuutta uskonnon perusteella.
Kirjoittaja on perustuslakioikeuden asiantuntija ja varakansleri, NALSAR University of Law, Hyderabad
Jaa Ystäviesi Kanssa:
