25 vuotta Gates-tehtävän jälkeen, 3 tarinaa ja yksi mysteeri

Jos ei Intian ja Pakistanin ydinkriisi, niin mistä Gates-operaatiossa sitten oli kysymys?

Entinen Yhdysvaltain puolustusministeri tohtori Robert M. Gates. (Lähde: Reutersin kuva)

Tänä päivänä 25 vuotta sitten – 21. toukokuuta 1990 – Robert M Gates, silloinen presidentti George H W. Bushin NSA:n sijainen, lensi pois New Delhistä kaksipäiväisen matkan jälkeen, joka oli seurannut samanlaista lentomatkaa Pakistaniin.

Pakistanissa Gates oli tavannut presidentti Ghulam Ishaq Khanin ja armeijan komentajan kenraali Mirza Aslam Begin. Intiassa hän tapasi kaikki VP Singhin hallituksen huippuvirkailijat, joka oli tuolloin ollut virassa noin kuusi kuukautta. Pakistanissa ollessaan Gates ei voinut tavata pääministeri Benazir Bhuttoa.

Maaliskuun puolivälissä 1990 Bhutto oli PoK-vierailun aikana ilmoittanut, että Pakistan oli valmistautunut tuhatvuotiseen sotaan Hindu-Intian kanssa vapauttaakseen Kashmirin. Tämä oli kireää aikaa Intian ja Pakistanin suhteissa. Kashmir oli tulessa, militantit sieppasivat ja vapauttivat uuden sisäministerin Mufti Mohammad Sayeedin tyttären Rubaiyan vain pari kuukautta aiemmin. Pääministeri VP Singhin kansallisrintaman hallitus oli horjunut, ja se oli riippuvainen ulkopuolisesta tuesta vasemmistolta ja BJP:ltä selviytyäkseen.

Pääministeri vastasi Bhuttolle Lok Sabhassa 10. huhtikuuta: Varoitan heitä [että] niiden, jotka puhuvat tuhannen vuoden sodasta, tulisi tutkia, kestävätkö ne tuhannen tunnin sodan. Pian tämän jälkeen Sriganganagarissa joukoille pitämässään puheessa hän sanoi, että Intia oli aloittamassa sotilaallisia toimia Pakistania vastaan.

Intia oli siihen mennessä lähettänyt puolisotilaallisia joukkoja ja reserviarmeijan yksiköitä Kashmiriin. Intian Pakistanin päävaltuutettu J N Dixit kutsuttiin Pakistanin ulkoministeriöön selitystä varten.

Tähän asti tosiasiat ovat kiistattomia. Mitä sen jälkeen tapahtui - mikä johti Gatesin vierailuun niemimaalla - on sumuista. On olemassa kolme laajaa kerrontaa - amerikkalainen, pakistanilainen ja intialainen versio.

---

Amerikkalaisen version esitti tutkiva toimittaja Seymour Hersh maaliskuussa 1993 ilmestyneessä The New Yorker -lehdessä. Se sanoi, että jännitteet Intian ja Pakistanin välillä ovat kärjistyneet niin paljon, että ydiniskuja harkittiin. Intia siirsi iskujoukkonsa Rajasthanin rajalle, ja pakistanilaiset aloittivat vastamobilisaation. Hersh kirjoitti, että Pentagonilla oli todisteita siitä, että Islamabad valmistautui ottamaan käyttöön ydinaseita – tämä oli merkittävää aikaa, jolloin Yhdysvaltain presidentti vielä vakuutti Pressler-muutoksen nojalla, ettei Pakistanilla ollut hallussaan ydinräjähdettä.

Ydinkulma teki Gatesin tehtävästä kriittisen. Hän lupasi Pakistanilta, että se sulkee terroristien koulutusleirit, ja toimitti jokaiselle maalle satelliittikuvia, joissa näkyy joukkojen asema toisella puolella. Kahden viikon sisällä Gatesin vierailusta kriisi oli ohi.

Gates, nyt 72-vuotias ja eläkkeellä lähes neljä vuotta presidentti Barack Obaman puolustusministerinä, oli sanonut tuolloin: Pakistan ja Intia näyttivät olevan jumissa kierressä, josta ne eivät päässeet irti. Olin vakuuttunut siitä, että jos sota alkaisi, se olisi ydinase.

Pakistanilainen versio tapahtumista on hieman erilainen.

Tuon kertomuksen mukaan Islamabadista tuli epäilys sen jälkeen, kun muutama intialainen panssariyksikkö ei palannut harjoituksista Rajasthanissa, mikä johti joukkojen sijoittamisen ja vastatoimien kierteeseen molemmilla puolilla. Pakistanin tiedustelupalvelu näytti uskovan, että Intia ja Israel – kaksi maata, joilla ei silloin ollut täydellisiä diplomaattisuhteita keskenään – suunnittelivat ilmaiskua tohtori A Q Khanin Kahuta Research Laboratorya vastaan.

Ehkäistääkseen hyökkäyksen, kenraali Beg sanoi, Bhutto määräsi armeijan ja ilmavoimat valmistautumaan. F16-lentue siirrettiin Mauripuriin [tukikohta Karachissa] ja vedimme laitteemme ja kaikki virittääksemme lentokoneen, [joka suoritti] liikkeen Kahutasta, liikettä muista paikoista, jotka amerikkalaiset satelliitit ottivat vastaan.

Yhdysvallat reagoi pakistanilaisen tarinan mukaan lähettämällä Gatesin, jota Pakistan käytti varoittaessaan Intiaa ja painottaen päättäväisyyttään aloittaa ydinisku. Tehtävä tuotti trendin, että Yhdysvaltain presidentit lähettävät lähettilään jokaisen mannermaan kriisin aikana.

Intian versio – jonka K Subrahmanyam ilmaisi vuoden 1999 Kargilin arviointikomitean raportissa – on täysin erilainen.

Tämän kertomuksen mukaan, vaikka virkamiesten enemmistön näkemys oli, että Pakistanin ydinuhka oli olemassa, Intian silloinen ulkoministeri SK Singh hylkäsi ajatuksen uhkaavasta sodasta saduna ja kuvasi vastakkainasettelua elefantiniseksi epäuskoksi. -kriisi.

Vuosikymmen myöhemmin Thomas Reedin ja Danny Stillmanin The Nuclear Express: A Political History of the Bomb and its Proliferation julkaisemisen jälkeen Subrahmanyam väitti, että Gates-tehtävä ei ollut poistanut meneillään olevaa kriisiä eikä auttanut estämään määrittelemätöntä tulevaa kriisiä. Tuolloin kehitystä lähellä olevien Intian viranomaisten mukaan Gates ei edes ottanut ydinkysymystä esille. Kertomukset Intian sotilaallisista valmisteluista, jotka olisivat saaneet aikaan kriisin, eivät myöskään pidä paikkaansa – Yhdysvaltain silloinen Intian-suurlähettiläs William Clark Jr on tehnyt selväksi, että Intian armeija oli sallinut Yhdysvaltain puolustusattaseen kiertää raja-alueita laajasti. että joukkoja ei ollut lähetetty lähestyvään operaatioon.

-

Jos ei Intian ja Pakistanin ydinkriisi, niin mistä Gates-operaatiossa sitten oli kysymys? Reedin ja Stillmanin mukaan Kiina suoritti ydinasekokeen Pakistanille Lop Norissa 26. toukokuuta 1990 - viikko sen jälkeen, kun Gates vieraili Pakistanissa. Juuri tämän testin valmistelut johtivat oletettavasti Gatesin matkaan Pakistaniin. Intia-vierailu ja tarina Indo-Pakin kriisistä oli Subrahmanyamin mukaan tarkoitettu peittämään Kiinan Pakistanin puolesta tekemä ydinkoe.

Lokakuussa 1990 presidentti Bush kielsi todistuksen Pakistanille Pressler-muutoksen nojalla ja keskeytti kaiken Yhdysvaltojen avun Islamabadille. Sekä Intia että Pakistan ryhtyivät avoimesti ydinvoimaan vuonna 1998. Loput, kuten he sanovat, on historiaa.

Jaa Ystäviesi Kanssa: