Manton sellufiktio 'Shikari Auratein' käännetty englanniksi

Uusi kirja, jonka nimi on Women of Prey ja jonka on julkaissut Speaking Tiger, sisältää noin puoli tusinaa röyhkeää, hauskoja novelleja ja kaksi luonnosta - kaikki ne tuovat esiin legendaarisen urdu-kirjailijan vähemmän tunnetun puolen.

Manton Shikari Auratein julkaistiin alun perin vuonna 1955. (Tiedostokuva)

Onko Saadat Hasan Manton kuva levottomasta nerosta ja hänen synkät ja huolestuttavat kirjoituksensa Partitionista syrjäyttäneet hänen monipuolisuutensa kirjailijana ja tarinankertojana? Ehkä kyllä, uskoo Saba Mahmood Bashir, joka on julkaissut englanninkielisen käännöksen Manton Shikari Aurateinista, joka julkaistiin alun perin vuonna 1955.

Uusi kirja, jonka nimi on Women of Prey ja jonka julkaisi Speaking Tiger, sisältää noin puoli tusinaa röyhkeää, hauskoja novelleja ja kaksi luonnosta – ne kaikki tuovat esiin legendaarisen urdu-kirjailijan vähemmän tunnetun puolen. Manton nimi on tullut synonyymiksi hänen Partitionin ympärille sijoittuville novelleille, kuten 'Toba Tek Singh', 'Kaali Shalwar', 'Boo' ja 'Khol Do'. Valitettavasti nämä tarinat ovat peittäneet hänen työnsä monimutkaisuuden, valikoiman ja monipuolisuuden, Bashir sanoo.

Manton tapaus on jossain määrin samanlainen kuin hänen aikalaisensa Ismat Chughtain tapaus, joka samaistuu enemmän 'kiistanalaiseen' tarinaansa 'Lihaaf' kuin mihinkään hänen muihin mestariteoksiinsa. Lukijat ovat harvoin arvostaneet näiden kahden urdu-kirjallisuuden mestarin täydellistä tuotantoa, hän sanoo kirjassa. Women of Prey -elokuvan tarinat ja sketsit näyttävät Manton täysin erilaisen puolen – räikeän, armottoman hauskan ja loistokkaan pullean, vaikka ne päättyvät tragediaan.
Niille, jotka tuntevat Manton vain hänen sydäntä särkevistä Partition-tarinoistaan, tämä kirja esittelee erilaista kirjoitusgenreä ja esittelee hänet taitavana pulpfictionin ja käytöskomioiden kirjoittajana sekä syövyttävänä kolumnistina, Bashir sanoo.

Kirjoittaja, runoilija ja kääntäjä Bashir on julkaissut teoksia muun muassa Memory Past (2006), I Swallowed the Moon: The Poetry of Gulzar (2013) ja Gulzar’s Aandhi: Insights into the Film (2019). Hänen mukaansa kääntämisestä ei ole olemassa oikeaa tai väärää sanaa sinänsä, vaan hyvä sana ja parempi sana, ja kaikki riippuu siitä, kuinka hyvin kääntäjä tuntee lähdekielen kulttuuriset vivahteet. hallitsemalla kohdekieltä.

Aina löytyy sanoja, lauseita ja idioomeja, jotka ovat täynnä kulttuuriympäristöä, jota on lähes mahdotonta toistaa kohdekielellä. Kaikissa tällaisissa tapauksissa olen tehnyt rehellisiä ja epätoivoisia yrityksiä säilyttää alkuperäisen kulttuurikudoksen parhaan kykyni mukaan, Bashir sanoo. Siitä huolimatta hän myöntää, että Manton kääntäminen oli haastavaa hänen käyttämänsä hämärän puhekielen ja viekkaiden, ironisten sanaleikkiensä vuoksi.

Hänen hahmonsa puhuivat sosiaalisen miljöönsä kielellä. Testi oli kyetä kääntämään vivahteet ja konnotaatiot, jotka niin kietoutuvat siihen menneeseen aikakauteen, johon kirjoittaja kuului, hän sanoo. Toimittaja, kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Manto syntyi Ludhianassa vuonna 1912 ja kuoli vuonna 1955 42-vuotiaana Pakistanissa, jonne hän muutti osion jälkeen luovasti tuottavan oleskelun jälkeen silloisessa Bombayssa.

Jaa Ystäviesi Kanssa: