Selitys: Miksi Kiina on lieventänyt kahden lapsen politiikkaansa kolmeen?

Kiinan kolmen lapsen politiikka: Asiantuntijoiden mukaan lisääntymisoikeuksien rajoitusten höllentäminen ei yksinään voi auttaa estämään ei-toivottua väestörakenteen muutosta.

Vanhempi mies leikkii lasten kanssa lähellä kaupallista toimistorakennusta Pekingissä. (Kuva: AP)

Päiviä sen jälkeen, kun Kiinan väestönlaskennan tiedot osoittivat väestönkasvun hiipuvan hitaimmilleen sitten 1950-luvun, maa on ilmoittanut, että se aikoo nyt sallia kolme lasta avioparia kohden — viisi vuotta sen jälkeen, kun se höllensi kiistanalaista yhden lapsen politiikkaansa kahteen.

Kiinan yhden lapsen politiikka, jota tuolloinen johtaja Deng Xiaoping pani täytäntöön vuonna 1980, oli pysynyt voimassa vuoteen 2016, jolloin pelko väestön nopeasti ikääntymisestä heikentäisi talouskasvua pakotti hallitsevan kommunistisen puolueen sallimaan kaksi lasta avioparia kohden. Vaikka lieventäminen paransi jonkin verran nuorten osuutta maassa, politiikan muutosta pidettiin riittämättömänä estämään uhkaavaa väestökriisiä.

Uutiskirje| Napsauta saadaksesi päivän parhaat selitykset postilaatikkoosi

Vaikka kolmen lapsen politiikka on nyt julkistettu, monet ovat edelleen skeptisiä ja ihmettelevät, kuinka se kykenisi vastaamaan haasteisiin, joihin vuoden 2016 muutos ei pystynyt johtuen esimerkiksi korkeammista elinkustannuksista ja pitkistä työpäivistä.

Kuinka hyvin Kiinan yhden lapsen politiikka toimi?

Kiina aloitti yhden lapsen politiikan vuonna 1980, kun kommunistinen puolue oli huolissaan siitä, että maan kasvava väkiluku, joka oli tuolloin lähellä miljardia, jarruttaisi talouden kehitystä.

Kaupunkialueilla tehokkaammin toteutettua politiikkaa pantiin täytäntöön useilla tavoilla, muun muassa kannustamalla perheitä taloudellisesti yhden lapsen hankkimiseen, saattamalla ehkäisyvälineitä laajalti saataville ja määräämällä sanktioita politiikan rikkojia vastaan.

Kiinan viranomaiset ovat pitkään ylistäneet politiikkaa menestyksenä väittäen, että se auttoi maata estämään vakavan ruoka- ja vesipulan estämällä jopa 40 miljoonan ihmisen syntymän.

Yhden lapsen raja aiheutti kuitenkin myös tyytymättömyyttä, sillä valtio käytti julmia taktiikoita, kuten pakkoabortteja ja sterilisaatioita. Se sai myös kritiikkiä ja pysyi kiistanalaisena ihmisoikeuksien loukkaamisesta ja epäreilusta köyhempiä kiinalaisia ​​kohtaan, koska rikkaammilla oli varaa maksaa taloudellisia pakotteita, jos he rikkovat politiikkaa.

Lisäksi Kiinan johtajia on syytetty lisääntymisrajojen noudattamisesta sosiaalisen kontrollin välineenä. Esimerkiksi uiguurien muslimien etninen vähemmistö on pakotettu hankkimaan vähemmän lapsia väestönkasvun rajoittamiseksi.

Myös politiikan oletetut hyödyt on kyseenalaistettu. Politiikasta johtuen syntyvyyden laskiessa sukupuolisuhde vinoutui miehiin. Tämä johtui siitä, että maassa suosittiin perinteisesti miespuolisia lapsia, minkä seurauksena naisten sikiöiden abortit lisääntyivät ja niin myös orpokoteihin joutuneiden tai hylättyjen tyttöjen määrä.

Asiantuntijat ovat myös syyttänyt politiikkaa siitä, että Kiinan väestö ikääntyy muita maita nopeammin, mikä vaikuttaa maan kasvupotentiaaliin. On myös esitetty, että politiikan pitkään jatkuneen vaikutuksen vuoksi Kiina ei pystyisi saamaan kaikkia hyötyjä talouskasvustaan ​​ja tarvitsee muita tapoja tukea sitä. toisin kuin Intia ja muut Aasian taloudet kuten Indonesia ja Filippiinit, joiden väestö on nuori. Esimerkiksi Intian väestö alkaa ikääntyä tämän vuosisadan puolivälistä alkaen.

Auttoiko yhden lapsen politiikan höllentäminen?

Vuodesta 2016 lähtien Kiinan hallitus salli vihdoin kaksi lasta paria kohden – politiikan muutos ei juurikaan pysäyttänyt nopeaa väestönkasvun laskua. Kiinan vuoden 2020 väestönlaskentatiedot, jotka julkaistiin aiemmin tässä kuussa, osoittavat maan väestönkasvu hidastuu nopeasti vuoden 2016 rentoutumisesta huolimatta.

Kiinassa syntyi viime vuonna 1,2 miljardia vauvaa, kun se vuonna 2019 oli 1 465 miljoonaa, mikä merkitsee 18 prosentin laskua yhdessä vuodessa Kiinan tilastoviraston mukaan. Maan syntyvyys on nyt pudonnut 1,3:een, mikä on selvästi alle 2,1:n korvaustason, joka tarvitaan jokaisen sukupolven täyden täydentymiseen.

Yhdistyneet Kansakunnat odottaa Kiinan väestön alkavan laskea vuoden 2030 jälkeen, mutta joidenkin asiantuntijoiden mukaan tämä voi tapahtua jo seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana. Vuoteen 2025 mennessä maan on määrä menettää 'väkirikkaimman' -merkin Intialle, jossa vuonna 2020 asui arviolta 138 miljoonaa ihmistä, mikä on 1,5 prosenttia Kiinan jäljessä.

Miksi monet suhtautuvat edelleen skeptisesti kolmen lapsen politiikkaan?

Asiantuntijoiden mukaan lisääntymisoikeuksien rajoitusten höllentäminen ei yksinään voi auttaa estämään ei-toivottua väestörakenteen muutosta.

Tärkeimmät syyt siihen, että lapsia syntyy vähemmän, ovat heidän mukaansa elinkustannusten nousu, koulutus ja ikääntyvien vanhempien tukeminen. Ongelmaa pahentaa maassa vallitseva pitkien työpäivien kulttuuri. Kulttuurimuutos on myös tapahtunut niiden vuosikymmenten aikana, jolloin yhden lapsen politiikka pysyi voimassa, ja monet parit uskovat, että yksi lapsi riittää, ja jotkut eivät ole kiinnostuneita lasten saamisesta.

Kiinan hallitus on kuitenkin sanonut, että uuteen politiikkaan tulee tukitoimia, jotka edistävät maamme väestörakenteen parantamista, maan strategian toteuttamista väestön ikääntymisen kanssa aktiivisesti selviytymisestä sekä edun, henkilöstöresurssien säilyttämisestä. Xinhuan uutistoimiston mukaan.

Jaa Ystäviesi Kanssa: