Selitetty: Ranskan politiikka ja historia etsivät 'anteeksiantoa' Ruandalta vuoden 1994 kansanmurhasta

Ranskan osittainen syyllisyyden tunnustaminen nähdään osana pyrkimystä parantaa siteitä entisiin siirtomaihinsa ja vaikutuspiiriinsä Afrikassa, jossa monilla on edelleen tuskallisia muistoja alistamisestaan, ja Ranskan toimet näkevät edelleen epäluuloisena.

Joidenkin kirkosta turvaa etsivien teurastettujen kallot istuvat lasikaapissa joidenkin heistä otettujen valokuvien vieressä. Niitä pidetään muistona tuhansille, jotka tapettiin katolisessa kirkossa ja sen ympäristössä vuoden 1994 kansanmurhan aikana. kirkko Ntaramassa, Ruandassa. (AP Photo / Ben Curtis)

Ranskan presidentti Emmanuel Macron myönsi torstaina maansa ylivoimaisen vastuun Ruandan vuoden 1994 kansanmurhasta, mutta ei pyytänyt selkeää julkista anteeksipyyntöä.

Ranskalla on rooli, tarina ja poliittinen vastuu Ruandalle. Hänellä on velvollisuus: kohdata historia suoraan ja tunnustaa kärsimys, jonka hän on aiheuttanut Ruandan kansalle arvostamalla liian pitkään hiljaisuutta totuuden tutkimisesta, Macron sanoi puheessaan Kigalin kansanmurhan muistomerkillä, jossa on 2,5 lakh kansanmurhan uhreja haudataan.

Seison täällä tänään nöyrästi ja kunnioittaen rinnallasi ja olen oppinut tunnustamaan vastuumme.

Ruandan presidentti Paul Kagame - Ranskan ankara arvostelija kansanmurhasta lähtien - suhtautui puheisiin myönteisesti, ja hän piti niitä arvokkaampana kuin anteeksipyyntö ja valtavan rohkeuden teko.

Uutiskirje| Napsauta saadaksesi päivän parhaat selitykset postilaatikkoosi

Ranskan osittainen syyllisyyden tunnustaminen nähdään osana pyrkimystä parantaa siteitä entisiin siirtomaihinsa ja vaikutuspiiriinsä Afrikassa, jossa monilla on edelleen tuskallisia muistoja alistamisestaan, ja Ranskan toimet näkevät edelleen epäluuloisena.

Mitä Macron on sanonut?

Puheessaan, jonka odotetaan johtavan pitkälle pitkään jatkuneiden suhteiden korjaamisessa Ruandan kanssa, Macron meni paljon edeltäjäänsä pidemmälle myöntäessään Ranskan roolin kansanmurhassa ja sanoi: 'Vain ne, jotka kävivät läpi tuon yön, voivat ehkä antaa anteeksi.' niin anna anteeksiannon lahja.

Ranska ei ymmärtänyt, että yrittäessään estää alueellista konfliktia tai sisällissotaa se itse asiassa seisoi kansanmurhahallinnon puolella, Macron sanoi, että näin toimimalla se kannatti ylivoimaista vastuuta.

Siinä, mikä näytti olevan selitys sille, että ei esitetty selkeää anteeksipyyntöä, Ranskan johtaja sanoi: 'Jonanmurhaa ei voida antaa anteeksi, sen kanssa elää.' Hän lupasi kuitenkin pyrkiä saamaan kansanmurhasta epäillyt oikeuden eteen.

Ruandan kansanmurha

Ruandan huhti-heinäkuussa 1994 tapahtunut kansanmurha oli huipentuma pitkäaikaisille etnisille jännitteille Saksan ja Belgian siirtomaavallan jälkeen hallinnut vähemmistötutsiyhteisön ja hutujen enemmistön välillä. 100 päivän aikana tragedia kuoli yli 8 000 000 ihmistä, joiden arvioidaan muodostavan jopa 20 prosenttia Ruandan väestöstä.

Hutu-miliisit hyökkäsivät systemaattisesti tutsien etniseen ryhmään ja käyttivät maan yleisradioyhtiötä Ruanda Radioa propagandan levittämiseen. Sotilaalliset ja poliittiset johtajat rohkaisivat seksuaalista väkivaltaa sodankäynnin keinona, mikä johti noin 5 000 000 naisen ja lapsen raiskaukseen, seksuaaliseen silpomiseen tai murhaukseen. Noin 20 miljoonaa pakeni maasta.

Konflikti päättyi, kun Tutsi-johtoinen Ruandan isänmaallinen rintama otti maan hallintaansa heinäkuussa ja sen johtaja Paul Kagame otti valtaan. Ruandaa siitä lähtien johtaneen Kagamen tunnustus on tuonut vakautta ja kehitystä mineraalirikkaalle kansakunnalle, mutta häntä syytetään pelon ilmapiirin kasvattamisesta poliittisille vastustajilleen sekä kotimaassa että ulkomailla.

Mikä rooli Ranskalla oli näissä tapahtumissa?

Kansanmurhan aikana länsimaita, mukaan lukien Yhdysvaltoja, syytettiin toimimattomuudestaan, joka lietsoi julmuuksia. Ranska, jota silloin johti sosialistipresidentti François Mitterrand, sai mainetta sen jälkeen, kun sitä syytettiin murhat määränneen hutu-johtaman hallituksen vankkumattomana liittolaisena.

Kesäkuussa 1994 Ranska sijoitti paljon viivästyneen YK:n tukeman sotilasjoukon Lounais-Ruandaan nimeltä Operation Turquoise – joka pystyi pelastamaan joitakin ihmisiä, mutta sitä syytettiin joidenkin kansanmurhan tekijöiden suojelemisesta. Kagamen RPF vastusti Ranskan tehtävää.

Miten Ranska ja Ruanda tulivat toimeen konfliktin jälkeen?

Kahdenväliset suhteet romahtivat kansanmurhan jälkeen, kun Ranskan rooli raivostui niin Ruandan kuin muualla Afrikassa. Kagame veti maansa – jonka virallinen kieli oli ollut ranska Belgian vallan alusta asti – pois Ranskasta ja lähensi sitä Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Lähi-itään. Kagame myös katkaisi jossain vaiheessa suhteet Ranskaan.

Vuonna 2009 Ruanda liittyi myös Kansainyhteisöön, vaikka sillä ei ole historiallisia suhteita Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Mielenkiintoista on, että vaikka Kagame ylisti Macronin huomautuksia torstaina, hän teki sen englanniksi eikä ranskaksi.

Vuonna 2010 konservatiivisesta Ranskan presidentistä Nicolas Sarkozystä tuli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili Ruandassa kansanmurhan jälkeen, mutta suhteet heikkenivät edelleen huolimatta siitä, että Sarkozy myönsi Ranskan hallituksen tekemänsä vakavista virheistä ja eräänlaisesta sokeudesta veren kasteleman sekasorron aikana.

Mikä muuttui Macronin aikana?

Macron on esittänyt itsensä osana uutta sukupolvea, joka on valmis palaamaan Afrikan siirtomaavallan tuskallisiin osiin Ranskan perinnössä ja tukemaan myöhemmin häikäilemättömiä diktaattoreita siirtomaavallan jälkeisellä kaudella.

Vuoden 2017 vaalikampanjassaan Macron oli kutsunut Ranskan Algerian kolonisaatiota rikokseksi ihmisyyttä vastaan ​​ja maan toimintaa aidosti barbaariseksi. Tämän vuoden maaliskuussa Macron myönsi, että ranskalaiset sotilaat kiduttivat ja tappoivat algerialaista asianajajaa ja vapaustaistelijaa Ali Boumendjeliä, jonka kuolema vuonna 1957 oli peitelty itsemurhana.

Ranskankielisen Afrikan paternalismiin liittyvien väitteiden torjumiseksi Macron on myös pyrkinyt vuorovaikutukseen maanosan englanninkielisten maiden kanssa. Tosiaan, jopa nykyisellä Afrikan-vierailullaan Macron on menossa englanninkieliseen Etelä-Afrikkaan heti Ruandan jälkeen.

Joten mikä johti sulamiseen Ranskan ja Ruandan suhteissa?

Tämän vuoden maalis- ja huhtikuussa julkaistiin kaksi raporttia, joissa tutkittiin Ranskan roolia konfliktissa. Ensimmäisessä Macronin tilaamassa raportissa annettiin räikeä selostus ranskalaisten toimista kansanmurhan aikana, syyttämällä Ranskan silloista hallitusta sokeudesta hutu-miliisin valmisteluille, ja todettiin, että eurooppalaisella vallalla on vakava ja ylivoimainen vastuu. Ranskaan 24. Raportti ei kuitenkaan löytänyt todisteita Ranskan osallisuudesta murhiin.

Macronin hallitus hyväksyi raportin havainnot, mikä merkitsi käännekohtaa Ranskan ja Ruandan suhteissa. Kagame vieraili Ranskassa viime viikolla ja sanoi, että raportti mahdollisti kahden maan välisen hyvän suhteen. Ennen Macronin vastavuoroista vierailua Ruandassa tällä viikolla osapuolet puhuivat suhteiden normalisoitumisesta.

Millaisia ​​reaktioita on ollut Macronin tunnustukseen?

Vaikka Macron puhui anteeksiantamisesta, jotkut olivat järkyttyneitä siitä, että Ranska ei esittänyt selkeää anteeksipyyntöä Belgian tavoin, jonka pääministeri Guy Verhofstadt vuonna 2000 pyysi julkisesti anteeksi epäonnistumista kansanmurhan estämisessä, tai Yhdistyneitä Kansakuntia, jonka pääsihteeri Kofi Annan. teki saman vuonna 1999.

Silti Ruandan presidentti Kagame suhtautui myönteisesti Macronin puheisiin ja sanoi, että hänen sanansa olivat jotain arvokkaampaa kuin anteeksipyyntö. Ne olivat totuus.

Se, että Macron ei pyytänyt täyttä anteeksipyyntöä, tulkitaan yritykseksi olla ärsyttämättä konservatiiveja kotonaan Ranskassa, koska he näkevät Ranskan vuosien aikana toteuttamia toimia Afrikassa suhteellisen hyväntahtoisena vaikutuksena. Alle vuosi on jäljellä vuoden 2021 presidentinvaalikilpailuun, jolloin Macronin odotetaan kohtaavan ultraoikeistolaisen Marine Le Penin, joka oli myös hänen vastustajansa viime vaaleissa.

Ranskan presidentti kohtaa kuitenkin huomattavasti suuremman haasteen köydellä kävelemällä ensi vuoden maaliskuussa, tuskin kuukautta ennen vaaleja, jolloin arvostettu entinen siirtomaa Algeria juhlii 60-vuotista itsenäisyyttään. Tämän vuoden tammikuussa Macron sanoi, ettei katumusta tai anteeksipyyntöä tule olemaan, vaan symbolisia tekoja, mutta monet odottavat asioiden kuumenevan polarisoivasta aiheesta.

Jaa Ystäviesi Kanssa: