En halua kirjoittaa fiktiota, joka saarnaa: Jokha al-Harthi taivaankappaleista ja Booker-palkinto
Jaipur Literature Festival, 2020: Omanilainen kirjailija Jokha al-Harthi puhuu muuttuvan poliittisen maiseman dokumentoimisesta, hänen kokemuksestaan Jaipurissa ja muusta
Jaipur Literature Festival, 2020: Jokha al-Harthi on Man Booker International -palkinnon saaja vuonna 2019 ja ensimmäinen omanilainen naiskirjailija, joka on käännetty englanniksi. Keskeinen teema Taivaankappaleet ei ole täyttymisen este, vaan voimakas, närästävä kaipaus, joka säilyy täyttymyksestä huolimatta. Eri hahmojen kertoma, trinahkainen romaani avautuu pääasiassa kolmen Omanin al-Awafin kylässä asuvan sisaruksen Mayyan, Asman ja Khawlan subjektiivisista näkökulmista, kun kirjailija tarjoaa intiimin, elävän kuvan heidän yhteisistä unelmistaan, pyrkimyksistään, uhmaavaa toivoa, ennenaikaisia sydänsuruja ja kaipuu, joka ylläpitää kaikkea, tukahdutuksen sävyillä värjättynä.
Jokha al-Harthi – Man Booker International -palkinnon saaja vuonna 2019 ja ensimmäinen omanilainen naiskirjailija, joka on käännetty englanniksi – levittää tarinaansa kolmelle eri sukupolvelle painottaen heidän erojaan, mutta pääasiassa heidän kyvyttömyyttään tehdä rauhaa näkemänsä ja näkemänsä kanssa. keitä heistä on tullut. Kaipuu värittää kaikki al-Harthin romaanin aakkoset. Hahmot katsovat jatkuvasti taaksepäin, ja tämä johtaa jokaisen ohimenevän henkilökohtaisen häpeän ja julkisen nöyryytyksen dokumentointiin. Omanin kehittyvä poliittinen maisema on ommeltu eri säikeillä al-Harthin kertomaan tarinaan. Henkilökohtainen tässä on poliittista.
LUE| Ruoka on maahanmuuttajatarinani ja Darjeeling Express rakkauskirjeeni Kolkatalle: Asma Khan
Kirjoittaja osallistuu tänä vuonna Jaipurin kirjallisuusfestivaaleille ja puhui sivussa indianexpress.com-sivustolle siitä, millaista fiktiota hän pitää parempana, hänen tuomitsemattomasta empatiastaan ja miltä hänen teoksensa lukeminen käännöksenä tuntuu.
Alharthin toinen romaani, Celestial Bodies (Sandstone Press, Iso-Britannia, 2018), oli yksi kuudesta romaanista, jotka valittiin vuoden 2019 Man Booker International Prize -palkinnon saajaksi. Käytät fiktiota dokumentoidaksesi Omanin muuttuvaa poliittista maisemaa. Luuletko, että menneisyyden fiktioiminen helpottaa siitä kirjoittamista vai vesittääkö se vaikutusta?
En halua antaa kirjoituksellani mitään suoraa viestiä. En halua kirjoittaa kaunokirjallisuutta, joka saarnaa. Jos on jokin poliittinen, sosiaalinen tai historiallinen kysymys, sekoitan ne mieluummin yhteen tarinaksi. Haluan välittää ne mielikuvituksen kautta. Hyvä kirjallisuus opettaa meitä, mutta kun siitä tulee liian suoraviivaista, se muistuttaa saarnoja. Haluan lukijoiden ajattelevan ja ajattelevan uudelleen romaanini lukemisen jälkeen.
Hänen arvostelussaan American Dirt Jeanine Cummins, Parul Sehgal, The New York Timesin kirjakriitikko, kirjoittaa: Olen vakuuttunut siitä, että fiktio vaatii välttämättä, jopa melko kauniisti, jonkin toisen kuvittelemista. Kirjoittaessaan Taivaankappaleet , joka on syvästi juurtunut Omanin politiikkaan, teitkö samoin vai pelkäsitkö sitä, että muut lukijat eivät ehkä ymmärrä?
Kirjoittaessani en ajatellut mitään muuta. Olin niin uppoutunut työhöni, etten osannut ajatella, kuinka romaanin vastaanotto tulee. Minun täytyi jättää se huomioimatta, koska jos ei, joutuisin käsittelemään muita paineita. Olin huolissani kertoessani tarinan, jonka halusin kertoa.
KUVAT| Jaipur Literature Festival 2020: Kulttuurinäytöksistä paneelikeskusteluihin, asioita, jotka piristivat päivää 1
Yllättikö Booker-palkinto sinut silloin?
Kyllä, kyllä, hyvällä tavalla, tietysti. Ilahduttavin osa on se, että se vahvistaa, että muut eri taustoista tulevat lukevat työtäsi ja voivat kaikki samaistua siihen omalla tavallaan. He voivat, me voimme, koska olemme kaikki ihmisiä. Olosuhteemme voivat olla erilaisia, mutta kärsimme samalla tavalla. Olemme kasvaneet lukemalla Marquezia ja muita venäläisiä kirjailijoita ja pystymme silti samaistumaan heihin perustavanlaatuisella tavalla. Palkinto vahvisti sen.
Työsi on kääntänyt Marilyn Booth. Miltä tuntui lukea teoksesi eri kielellä jonkun muun valitsemien sanojen perusteella?
Luin käännöksen jokaisen luvun kanssa ja Marilyn on tehnyt tarkkaa työtä. Luulen, että hän on kyennyt vangitsemaan romaanin sielun.
Kohteletko kaikkia hahmojasi samalla tavalla vai oletko joillekin empaattisempi?
Tunnen empatiaa kaikkia hahmojani kohtaan. Heillä on erilaisia näkemyksiä elämästä kuin minulla, mutta sillä ei ole väliä. En tuomitse heitä.
Miten Jaipurissa on mennyt?
Tämä on toinen kerta, kun olen kaupungissa ja ensimmäistä kertaa festivaaleilla. Olin niin iloisesti yllättynyt nähdessäni, että ihmiset ovat lukeneet töitäni englanniksi. Omanin ja Intian suhde juontaa juurensa monien, monien vuosien taakse, joten on jännittävää olla täällä.
Jaa Ystäviesi Kanssa:
