Selitetty: Mitä prikkikenraali Dyerin mielessä liikkui kohtalokkaana Jallianwala Baghin verilöylyn päivänä?

Indian Express selittää tuon kohtalokkaan päivän tapahtumat Hunter Commissionin vuoden 1920 raportissa, jossa tuotiin esiin Dyerin ajattelutapa puolustuskyvyttömien ihmisten tappamiseen.

Uudistettu muistomerkki vihittiin käyttöön 13. huhtikuuta tänä vuonna 102 vuoden kunniaksi verilöylystä, jossa 379 ihmistä menetti henkensä. (pikakuva)

Pääministeri Narendra Modi vihkii vasta kunnostetun Jallianwala Bagh -kompleksin ja museon Amritsarissa videokonferenssin kautta lauantaina. Kompleksi on muistomerkki, joka on omistettu niille, jotka tapettiin 13. huhtikuuta 1919 prikaatikenraali Reginald Dyerin käskystä. tämä sivusto selittää tuon kohtalokkaan päivän tapahtumat Hunter Commissionin vuoden 1920 raportissa, jossa tuotiin esiin Dyerin ajattelutapa puolustuskyvyttömien ihmisten tappamiseen.

Mikä tutkintakomissio perustettiin Jallianwala Baghin tapauksen jälkeen?

14. lokakuuta 1919, täydet kuusi kuukautta Jallianwala Baghin verilöylyn jälkeen, Intian hallitus perusti Intian ulkoministerin Edwin Montagun suostumuksella komitean tutkimaan Amritsarin Jallianwala Baghin tapauksen lisäksi. myös Bombayssa, Delhissä ja Punjabissa sattuneet levottomuudet. Vastaavasti perustettiin häiriöitä tutkiva komitea, jonka presidenttinä toimi lordi William Hunter, entinen Skotlannin yleislakimies ja jonka presidenttinä oli seitsemän jäsentä. Näihin kuuluivat tuomari GC Rankin, Kalkutan korkeimman oikeuden tuomari, WF Rice, ICS, Intian hallituksen lisäsihteeri, sisäministeriö, kenraalimajuri Sir George Barrow, Peshawar-divisioonan komentaja, Pandit Jagat Narayan, lakiasäätävän neuvoston jäsen Yhdysvaltain provinssien luutnanttikuvernöörin Thomas Smithin, Yhdysvaltojen provinssien luutnanttikuvernöörin lakiasäätävän neuvoston jäsenen, Bombayn korkeimman oikeuden asianajaja Sir Chimanlal Harilal Setalvadin ja lakimies Sahibzada Sultan Ahmad Khanin, Appeals, Gwaliorin osavaltio.

Komitea piti ensimmäisen kokouksensa Delhissä 29. lokakuuta 1919 ja kuuli todistajia kahdeksan päivää Delhissä, 29 päivää Lahoressa, kuusi päivää Ahmedabadissa ja kolme päivää Bombayssa.

Raportti esiteltiin 8. maaliskuuta 1920 ja se oli enemmistöraportin ja vähemmistöraportin muodossa. Enemmistöraportin allekirjoittivat komitean puheenjohtaja ja neljä jäsentä, Justice Rankin, kenraalimajuri Barrow, WF Rice ja Thomas Smith. Vähemmistöraportin allekirjoittivat Sir C H Setalvad, Pandit Jagat Narayan ja Sahibzada Sultan Ahmad Khan.

Mitä enemmistöraportti sanoi Jallianwala Baghin ampumisesta?

Suurin osa raportista keskittyi Amritsarissa ennen 13. huhtikuuta 1919 tapahtuneisiin välikohtauksiin, joihin sisältyi väkivaltaa useissa paikoissa kaupungissa ja poliisin ampumista, joissa kuoli ainakin kymmenen ihmistä. Kaupunkiin kutsuttiin sotilaallisia vahvistuksia, ja niihin kuului joukkoja prikaatikenraali Dyerin prikaatista Jalandharista sekä intialaisia ​​ja brittiläisiä joukkoja Lahoresta. Aamulla 13. huhtikuuta Dyer julkaisi julistuksen, joka kielsi neljän tai useamman miehen kokoontumisen yhteen paikkaan.

Raportissa todettiin, että Dyer saapui Jallianwala Baghiin 25 gorkha-sotilaalla ja 25 kiväärillä aseistetulla baluchilla, 40 vain khukrilla ja kahdella panssaroidulla autolla. Siellä oli tuolloin kokoontunut noin 10-12 000 väkeä.

Saavuttuaan Jallianwala Baghiin hän meni sisään kapeasta sisäänkäynnistä, joka ei ollut riittävän leveä, jotta autot pääsisivät ohi, raportissa todettiin. Se lisäsi, että heti kun Dyer tuli Baghiin, hän sijoitti 25 sotilasta sisäänkäynnin korkeamman maan toiselle puolelle ja 25 sotilasta toiselle puolelle.

Hän ei varoittanut väkijoukkoja hajottamisesta, mitä hän piti tarpeettomana, koska he rikkoivat hänen julistustaan, mutta hän määräsi joukkonsa ampumaan ja ampumista jatkettiin noin kymmenen minuuttia, raportin mukaan. Siinä todettiin, että kukaan joukosta ei kantanut ampuma-aseita, vaikka jotkut saattoivat kantaa keppejä.

Sotilaat ampuivat kaikkiaan 1650 laukausta. Ammuminen oli yksilöllistä, ei lentopalloa (ryhmäammunta). Raportissa kerrottiin, että aluksi arveltiin 200 kuolleen, mutta myöhemmässä tutkimuksessa kuolleiden määrä nousi 379:ään. Näistä 87 oli tuntemattomia tai Amritsarin naapurikylistä tulleita. Haavoittuneiden lukumäärää ei kerrottu, ja sen uskottiin saaneen olla kolme kertaa kuolleiden määrä.

Muistomerkki on ollut suljettuna yleisöltä helmikuusta 2019 lähtien uudistuksen vuoksi. (Twitter/@BJP4Intia)

Mitä lausuntoja prik.kenraali Dyer antoi komitealle?

Komitean vähemmistöraportti tuo esiin Dyerin antamat todisteet hyvin yksityiskohtaisesti. Hän todisti, että hän oli jo päättänyt määrätä ampumisen, kun hän saapui Baghiin.

Olin tehnyt päätökseni. Mietin vain, pitäisikö minun tehdä se vai ei… Tilanne oli erittäin, hyvin vakava. Olin päättänyt, että ampuisin kaikki miehet kuoliaaksi, jos he jatkaisivat tapaamista, hän sanoi.

Dyer todisti, että hän ajoittain sääteli joukkojen ampumakenttää ja ohjasi heidät tulemaan sinne, missä väkijoukkoja oli eniten. Hän sanoi myös, että jos Jallianwala Baghin sisäänkäynti olisi sallinut panssaroitujen autojen pääsyn sisään, hän olisi käskenyt ampua konekivääreillä. He olivat tulleet taistelemaan, jos he uhmasivat minua, ja minä aioin antaa heille oppitunnin… Aioin rankaista heitä. Ajatukseni sotilaallisesta näkökulmasta oli tehdä laaja vaikutelma, Dyer sanoi.

Kun kysyttiin, olisiko väkijoukko voitu hajottaa ampumatta, Dyer vastasi: Kyllä, mielestäni on täysin mahdollista, että olisin voinut hajottaa heidät ehkä jopa ampumatta... Voisin hajoittaa heidät joksikin aikaa, sitten he kaikki tulisivat takaisin ja nauroivat minä, ja ajattelin, että tekisin itsestäni typeryksen.

Senaikainen presidentti Rajendra Prasad avasi muistomerkin ensimmäisen kerran 13. huhtikuuta 1961. (Twitter/@BJP4India)

Miten Britannian hallitus otti raportin vastaan?

Vaikka prik.kenraali Dyer oli laajalti samaa mieltä siitä, että prik.kenraali Dyer oli käyttänyt suhteetonta voimaa Jallianwala Baghissa, Intian silloinen ulkoministeri Edwin Montagu oli sitä mieltä, että prik.kenraali Dyer osoitti tarkoituksenmukaisuutta ja järkkymätöntä sitoutumista näkemykseensä velvollisuudestaan. ei voida kyseenalaistaa hetkeäkään. Silloinen varakuningas lordi Chemlsford ja hänen neuvostonsa kutsuivat kenraali Dyerin toimintaa 'bona fideksi' ja 'tiukan velvollisuudentunnon sanelemaksi'.

Kenraali Dyerin kaltaisissa olosuhteissa upseerin on toimittava rehellisesti ja tarmokkaasti, mutta niin paljon inhimillisyyttä kuin tapaus sallii, Chelmsfordin neuvosto totesi, vaikka se tunnusti Dyerin horjuneen. Tämän seurauksena armeijan komentaja määräsi prik.kenraali Dyerin eroamaan nimityksestään prikaatin komentajana ja ilmoitti hänelle, ettei hän saa enää työpaikkaa Intiassa.

Jaa Ystäviesi Kanssa: