Selitetty: Olaf Scholz, Angela Merkelin todennäköinen seuraaja, joka on muotoutunut hänen kuvakseen

Keskustaoikeiston puolelle asettuvan Olaf Scholzin on vaikea lujittaa tukea omaan puolueeseensa, joka linjaa ensisijaisesti keskustavasemmistoa.

Olaf Scholz, liittovaltion valtiovarainministeri ja SPD:n liittokansleriehdokas. (AP)

Oltuaan 16 vuotta Saksan liittokanslerina Angela Merkel on vihdoin vetänyt esiripun poliittiselta uraltaan. Sen jälkeen, kun hän ilmoitti haluavansa erota aktiivisesta politiikasta vuonna 2018, kilpailu seuraajansa löytämiseksi alkoi tosissaan. Sunnuntain vaalien jälkeen näyttää yhä todennäköisemmältä, että hänen perintöään vie eteenpäin SDP:n (SPD) veteraanipoliitikko Olaf Scholz, jolla on paljon yhtäläisyyksiä Merkelin kanssa.

Scholzin SPD voitti vaalit 25,7 prosentilla äänistä, kun taas Merkelin kristillisdemokraattinen liitto (CDU) ja heidän pitkäaikainen vastineensa Kristillissosialistinen unioni (CSU) putosivat kaikkien aikojen huonoimpaan vaalitulokseensa 24 prosenttia äänistä. . Hallituksen pyöristettynä Vihreät saivat 14,8 prosenttia ja Vapaa demokraattinen puolue (FDP) 11,5 prosenttia äänistä.

Scholz ja SPD oletettavasti yrittävät muodostaa koalitiohallituksen Vihreiden ja FDP:n kanssa kolmen suurimman vaalien voittajana (parannetun suorituskyvyn perusteella), mutta kun otetaan huomioon Saksassa vallitseva monipuoluejärjestelmä, CDU/ CSU:ta ei voida vielä poistaa. Puolueiden välisten neuvottelujen odotetaan kestävän kuukausia, ja Merkel jatkaa väliaikaisena liittokanslerina, kunnes uusi hallitus muodostetaan.

Miten SPD voitti vaalit?

Saksan vanhin poliittinen puolue, SPD ei ollut voittanut liittopäivien vaaleja sen jälkeen, kun Gerhard Schröder johti sen voittoon vuonna 2002. Viimeiset kahdeksan vuotta SPD on toiminut nuorempana kumppanina Merkelin 'suuressa koalitiossa', mikä osoittautui tärkeäksi muodostavat edistyksellistä politiikkaa, mutta saavat harvoin tunnustusta ponnisteluistaan. Asioita mutkistaa, että aiemmin tänä vuonna SPD jäi vaaleissa CDU/CSU:n ja vihreiden taakse.

Tämä liikerata muuttui suurelta osin Scholzin kilpailijoiden tekemien virheiden vuoksi. Armin Laschet, CDU/CSU:n ehdokas ja vaalikauden suosikki, näki kyselyiden määrän putoavan merkittävästi sen jälkeen, kun hänet nauhoitettiin nauraen vieraillessaan tulvien tuhoamilla alueilla. Vihreiden idealistinen ehdokas Annalena Bearbock näki samalla suosionsa romahtavan, kun häntä syytettiin plagioinnista ja valehtelemisesta CV:ssä.

Sitä vastoin nöyrä Scholz laittoi harvoin jalkaa pieleen vaalien aikana, ja valtiovarainministerinä hänet tunnustettiin Saksan julkisen talouden ohjaamisesta pandemian läpi. Vaikka Scholzia vastaan ​​on esitetty useita vakavia syytöksiä, mukaan lukien veropetosskandaali, josta hänet kutsuttiin Saksan parlamentin jäsenten eteen, Scholzia pidettiin ehdokkaana, johon äänestäjät voivat luottaa.

[oovvuu-embed id=e29102cc-20ee-4f1c-9845-f291d77bf5a6″ frameUrl= https://playback.oovvuu.media/frame/e29102cc-20ee-4f1c-9845-f291d77bf5a6″ ; playerScriptUrl= https://playback.oovvuu.media/player/v1.js%5D

Kuka on Olaf Scholz?

Elinikäisenä SPD:n jäsenenä 63-vuotias Scholz on ollut Saksan politiikan tukipilari vuosikymmeniä. Länsi-Saksassa syntyneen Scholzin ensimmäinen näkyvä poliittinen rooli oli SPD:n pääsihteerinä vuosina 2002–2004. 2000-luvun lopulla hän toimi työ- ja sosiaaliministerinä Merkelin ensimmäisessä koalitiohallituksessa. Vuonna 2011 Scholz valittiin kotikaupunkinsa, Hampurin kaupunkivaltion pormestariksi, missä hän piti suurta suosiota vuoteen 2018 saakka. Siitä lähtien hän on toiminut varakanslerina ja valtiovarainministerinä Merkelin koalitiohallituksessa.

Huolimatta hänen vaikuttavista poliittisista pätevyyksistään, Scholzia pidetään jossain määrin ulkopuolisena SPD:ssä. Keskustaoikeiston puolelle asettuvan Scholzin on vaikea lujittaa tukea omaan puolueeseensa, joka linjaa ensisijaisesti keskustavasemmistoa. Itse asiassa vuonna 2019, kun Scholz kilpaili SPD:n johtajuudesta, hän voitti ylivoimaisesti suhteellisen tuntemattoman vasemmistoparin. Kun Scholz asetettiin puolueen ehdokkaaksi viime elokuussa, SPD jäi vaaleissa perässä, ja monet pitivät häntä syntipukina SPD:n ennustettuun antautumiseen.

Scholz osoittautui kuitenkin kyvykkääksi ehdokkaaksi hyödyntäen saksalaisten äänestäjien vakautta ja työläispolitiikkaa. Ensimmäistä kertaa Saksan sodanjälkeisessä historiassa nykyinen liittokansleri ei ollut ehdolla uudelleenvaaleissa. Scholz näki tämän mahdollisuutena asettua Merkelin luonnolliseksi seuraajaksi, vaikka hän olikin eri poliittisesta puolueesta. Monet Merkelin esittämistä ominaisuuksista, nimittäin hänen pragmaattisuudestaan, kokemuksestaan ​​ja luotettavuudestaan, nähtiin Scholzissa, joka toisin kuin muut puolueensa jäsenet hallitsee mieluummin keskustasta käsin. SPD:n kanssa aiemmin työskennellyt poliittisen viestinnän konsultti Frank Stauss totesi Washington Postin haastattelussa, että Scholz ei ollut vain Merkelin klooni. Hän kuitenkin korosti, että Scholzilla on tarpeeksi yhteistä Merkelin kanssa houkutellakseen äänestäjiä, jotka etsivät enemmän samaa.

Scholzin strategia jäljitellä Merkelin johtamistyyliä, vaikka se onkin tehokas, on tuonut myös huomattavaa kritiikkiä. CSU:n johtajan Markus Söderin mukaan Scholz syyllistyy perinnön metsästykseen. Puhuessaan äskettäin Bild-sanomalehdelle hän viittasi siihen, että Scholz kopioi Merkelin tunnusomaisen käden liikkeen aikakauslehden kannessa, mikä ei riittänyt viittaamaan siihen, että Merkelin heijastaminen ei takaa hänelle samaa poliittista menestystä kuin hän nautti.

Scholz käytti selkeää kampanjaa, joka perustui lupaukseen korkeammasta vähimmäispalkasta, vakaista eläkkeistä, edullisemmasta asunnosta ja hiilineutraalista taloudesta. Scholz sanoi maanantaina puhuessaan, että vahvemman ja suvereenimman Euroopan unionin muodostaminen sekä Saksan ja Yhdysvaltojen välisten hyvien suhteiden parantaminen olisi hänen tärkeimpiä ulkopoliittisia tavoitteitaan. Lisäksi hän haluaa ratkaista kaksoisongelman asuntopulan ja liian korkeiden vuokrien ja muuttaa Saksan uusiutuvan energian teknologian viejäksi.

Kuka muu voisi tulla kansleriksi?

Jos CDU/CSU onnistuu muodostamaan koalitiohallituksen, Armin Laschet, CDU:n johtajasta voi tulla seuraava Saksan liittokansleri. Nordrhein-Westfalenin ministeripresidenttinä Laschet vahingoitti vakavasti julkista vetoomustaan ​​jäädessään nauruun, kun aluetta koetteli katastrofaalinen tulva heinäkuussa 2021. Kuitenkin ennen tätä laiminlyöntiä Laschet pidettiin ylivoimaisena suosikina rotu. Hänet tunnetaan pohjimmiltaan maltillisena, joka ottaa sentristisen kannan ulkopolitiikkaan, talouteen ja ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä.

Sillä välin Annalena Baerbrock, kolmas ehdokas, johti vihreän puolueensa puolueen vaalihistorian korkeimpaan Bundestag-paikkamäärään. Itsevarma ja karismaattinen edistysmies Baerbrockilla ei ole kokemusta kilpailijoistaan, mutta häntä kehuttiin hänen aggressiivisesta ilmastopolitiikastaan, kuten Saksan tekemisestä hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä ja maan hiiliriippuvuuden vähentämisestä. Kuten Laschet, hänen omat lipsahduksensa liioittelivat hänen CV:tä ja plagiointi hänen kirjassaan auttoivat vihreiden putoamista huhtikuun vaalien ensimmäiseltä sijalta vaaleissa kolmannelle sijalle. Vaikka Baerbrockista ei todennäköisesti tule liittokansleria, hän näyttää olevan 40-vuotiaana lähes varma tulevaisuuden ehdokas.

Uutiskirje| Napsauta saadaksesi päivän parhaat selitykset postilaatikkoosi

Jaa Ystäviesi Kanssa: