Selitetty: Kuinka otsonikerroksen reikä arktisen alueen yläpuolella sulkeutui
Pohjoisnavan otsonikerroksen reikä, joka havaittiin ensimmäisen kerran helmikuussa, oli sittemmin saavuttanut maksimilaajoituksen noin miljoonalla neliökilometrillä.
Ennen tätä vuotta viimeinen mittava arktinen otsoniaukko raportoitiin vuonna 2011. (Kuva: Wikimedia Commons) Viime viikolla Euroopan unionin Copernicus Atmosphere Monitoring Service (CAMS) ilmoitti, että arktisen otsonikerroksen reikä, jonka uskotaan olevan suurin raportoitu, on sulkeutunut.
Raporttien mukaan otsoniaukon sulkeutuminen johtui napapyörteeksi kutsutusta ilmiöstä, ei COVID-19-sulkujen aiheuttamasta saastetason alentumisesta.
Lue| Otsonikerroksen suurin reikä paranee itsestään: Koronavirusvaikutus?
Saksan ilmailukeskuksen tutkijoiden mukaan Pohjoisnavan otsonikerroksen reikä, joka havaittiin ensimmäisen kerran helmikuussa, oli saavuttanut sen jälkeen noin miljoonan neliökilometrin enimmäislaajuuden.
Euroopan virasto twiittasi 23. huhtikuuta Vuoden 2020 ennennäkemätön pohjoinen pallonpuolisko #OzoneHole on tullut päätökseen. #PolarVortex halkeaa, jolloin #otsonirikas ilma pääsee arktiselle alueelle, mikä vastaa tiiviisti #CopernicusAtmosphere Monitoring Service -palvelun viime viikon ennustetta.
Vuoden 2020 ennennäkemätön pohjoinen pallonpuolisko #OzoneHole on tullut loppuun. The #PolarVortex jakaa, sallien #otsoni -rikas ilma arktiselle alueelle, joka vastaa tiiviisti viime viikon ennustetta #Copernicus-ilmapiiri Valvontapalvelu.
Lisätietoa NH Ozone Holesta https://t.co/Nf6AfjaYRi pic.twitter.com/qVPu70ycn4
— Copernicus ECMWF (@CopernicusECMWF) 23. huhtikuuta 2020
Otsonikerroksen merkitys
Otsonia (kemiallisesti kolmen happiatomin molekyyli) löytyy pääasiassa yläilmakehästä, alueesta, jota kutsutaan stratosfääriksi, 10-50 km:n etäisyydellä maan pinnasta. Vaikka otsonia puhutaan kerrokseksi, sitä on ilmakehässä melko pieninä pitoisuuksina. Jopa paikoissa, joissa tämä kerros on paksuin, miljoonaa ilmamolekyyliä kohden ei ole enempää kuin muutama otsonimolekyyli.
Mutta niillä on erittäin tärkeä tehtävä. Absorboimalla auringon haitallista ultraviolettisäteilyä otsonimolekyylit poistavat suuren uhan maapallon elämänmuodoille. UV-säteet voivat aiheuttaa ihosyöpää ja muita sairauksia ja epämuodostumia kasveissa ja eläimissä.
Otsonin reikiä
'Otsoniaukko' ei todellakaan ole reikä - se viittaa stratosfäärin alueeseen, jossa otsonin pitoisuus laskee erittäin alhaiseksi tiettyinä kuukausina.
Yleisimmin puhutut 'otsoniaukot' ovat Etelänavalle tapahtuvat köyhdytykset, joita muodostuu vuosittain syys-, loka- ja marraskuussa, johtuen erityisistä meteorologisista ja kemiallisista olosuhteista, joita esiintyy etelänavalla ja jotka voivat nousta noin 20-25 miljoonaa neliökilometriä.
Tällaisia reikiä havaitaan myös pohjoisnavalla, mutta etelänavaa lämpimämpien lämpötilojen vuoksi tyhjennykset ovat täällä paljon pienempiä. Ennen tätä vuotta viimeinen mittava arktinen otsoniaukko raportoitiin vuonna 2011.
Miksi tämän vuoden arktinen otsoniaukko oli valtava
Tänä vuonna arktisen alueen otsonikato oli paljon suurempi. Tutkijat uskovat, että epätavalliset ilmakehän olosuhteet, mukaan lukien stratosfäärin jäätymislämpötilat, olivat vastuussa.
Euroopan avaruusjärjestön raportin mukaan kylmät lämpötilat (alle -80 °C), auringonvalo, tuulikentät ja aineet, kuten kloorifluorihiilivedyt (CFC-yhdisteet) olivat vastuussa arktisen otsonikerroksen hajoamisesta.
Vaikka arktisten alueiden lämpötilat eivät yleensä laske niin alhaiseksi kuin Etelämantereella, pohjoisnavan ympärillä virtaavat voimakkaat tuulet vangitsivat tänä vuonna kylmää ilmaa napapyörteenä - stratosfäärien tuulien kiertelevään pyörteeseen.
Polaarisen talven lopussa ensimmäinen auringonvalo pohjoisnavan yli aloitti tämän epätavallisen voimakkaan otsonikatonnan, mikä aiheutti reiän muodostumisen. Sen koko on kuitenkin edelleen pieni verrattuna siihen, mitä yleensä voidaan havaita eteläisellä pallonpuoliskolla, raportin mukaan.
Tiedemiehet uskovat, että reiän sulkeutuminen johtuu samasta napapyörteestä eikä koronavirussulun aikana alentuneesta saastetasosta.
Otsonin talteenotto
Vuoden 2018 otsonikatoa koskevien tieteellisten arvioiden mukaan otsonikerros osissa stratosfääriä on elpynyt vuodesta 2000 lähtien 1-3 prosenttia vuosikymmenessä. Näillä ennustetuilla nopeuksilla pohjoisen pallonpuoliskon ja keskipitkän leveysasteen otsoni on Raportin mukaan niiden ennustetaan elpyvän noin vuoteen 2030 mennessä, jota seuraa eteläinen pallonpuolisko noin 2050 ja napa-alueet vuoteen 2060 mennessä.
Jaa Ystäviesi Kanssa:
