Ylemmän luokan miljööstä ja siitä, kuinka se navigoi raskaassa tulevaisuudessa Partitionin rakentamisessa

Surun laiva: Tämän joskus salaperäisen mutta aina mukaansatempaavan kirjan päähenkilöt ovat joukko yläluokan perheistä kotoisin olevia nuoria, joista osa on muslimeja, osa hinduja, yksi englantilainen, jotka ovat tulossa täysi-ikäisiksi Partitionia edeltävinä vuosina.

Tämän joskus salaperäisen, mutta aina mukaansatempaavan kirjan päähenkilöt ovat joukko yläluokan perheistä kotoisin olevia nuoria, joista osa on muslimeja, osa hinduja, yksi englantilainen, jotka ovat tulossa täysi-ikäisiksi Partitionia edeltävinä vuosina.

Surujen laiva
Qurratulain Hyder (Kirjoittaja), Saleem Kidwai (Kääntäjä)
Naiset rajoittamaton
316 sivua
Rs 550

On luultavasti totta, että jokaisen sukupolven etuoikeutetut nuoret ovat idealisteja ja narsistisia tasapuolisesti, aivan kuten on luultavasti totta, että idealismi ja narsismi ovat saman kolikon kaksi puolta. Qurratulain Hyderin toisessa romaanissa Safina-e-gham-e-dil, joka julkaistiin vuonna 1952, kun hän oli vain 25 ja jonka Saleem Kidwai käänsi taitavasti englanniksi nimellä Surun laiva, idealismi ja narsismi tasapainottavat toisiaan hienovaraisesti muotoillussa teoksessa. teos, joka näyttää noudattavan musiikin taiteellisia käytäntöjä pikemminkin kuin narratiivista fiktiota.

Tämän joskus salaperäisen, mutta aina mukaansatempaavan kirjan päähenkilöt ovat joukko yläluokan perheistä kotoisin olevia nuoria, joista osa on muslimeja, osa hinduja, yksi englantilainen, jotka ovat tulossa täysi-ikäisiksi Partitionia edeltävinä vuosina. Ja nämä eivät ole millään tavalla tavallisia nuoria. Miehet ovat voimakkaita virkamiehiä, armeijan upseereja ja jopa herttainen vallankumouksellinen, kertojan/kirjailijan veli Ali, jonka hänen vanha ystävänsä, alueen englantilainen hallintoviranomainen Elmore Rexton metsästää ja ampuu jalkaan ja tarjoaa sitten hänelle savuke, jolle Ali kiittää savukkeesta, mutta tiedät, että Craven A ei ole minun merkkini. Naisia ​​ovat muun muassa Uday Shankarin seurueen kanssa tanssinut ja useita kosijoita omaava Mira sekä kirjailija Anne Hyder, jonka 2019 englanninkielisen käännöksen lukijat tietävät kehittyvän 1900-luvun kirjallisuuden jättiläiseksi, maineensa sinetöitynä. vuonna 1959 (seitsemän vuotta Safine-e-gham-e-dil-julkaisun jälkeen) ilmestyi Aag ka Darya (käännetty englanniksi Tulijoeksi vuonna 2003).

Yhteinen lanka, joka kulkee näiden kahden kirjan, kirjoittajan toisen ja kolmannen romaanin, läpi on nuoren muslimieliittien valinnan vaikeus jakautumisen aikana. Toisella puolella on Pakistanin mahdollisuus, joka merkitsee eri asioita eri ihmisille. Vähemmän etuoikeutetuille se olisi voinut olla turvapaikka riehuvilta väkijoukoilta, mutta etuoikeutetuille miesten keskuudessa se voi olla yhtä banaali kuin paikka, jossa heidän uransa kukoistaa, kuten se tekee Riyazin murheiden laivassa tai , Fawadin tapauksessa vain paikka, johon paeta, niin kuin nöyrä nuori mies tekee joskus, kun aikuisuuden vaatimukset painavat liian raskaat. Perinteisemmillä naisilla se on paikka, jossa heidän on luotava uusi elämä menestyneiden aviomiehiensä kanssa, muuttaen Gymkhanasta toiseen jättäen taakseen hindukossijansa, joista on nyt tullut geopoliittisista syistä sopimattomia.

Väittelyn toisella puolella on maan vetovoima ja sen runous, Gopalan laulut, Alhan ja Udalin tarinat,… Mir Anees istuu autiossa Imambarassa, lukee jotain pehmeästi… lausuen Se on loppu. yöllä, aika ylistää ja tervehtiä Jumalaa. Sekä Surujen laiva että Tulijoki lähestyvät kysymystä jäädäkö vai lähteäkö, kysymystä, jonka kanssa kirjailija itse kamppaili samoilla ehdoilla: eräänlaisena valintana arkipäiväisen materiaalin turruttavan rajoittumisen välillä (Runakkaissa esikaupunkialueet, kiinnostamattomat varakkaat valmistautuvat kuolemaan) ja toisaalta muinaisen ja monitahoisen kulttuurin valtavan henkisen syvyyden.
Hyderin toisen ja kolmannen romaanin lähestymistapojen ero näkyy näiden kahden kirjan nimissä. Otsikko Surujen laiva tulee Faizin kuuluisasta valituslaulusta 'Subh-e-Azaadi', jossa hän puhuu määränpäästä, johon itsenäisyyttä edeltävän Intian idealistinen nuori oli etsinyt toivoen, että kahiin to ja ke rukega safiina-e-gham- e-dil (surujen laiva löytää jostain rantautumispaikan). Seitsemän vuotta myöhemmin kirjailija siirtää huomionsa laivasta vesiin, joissa se purjehtii: ek aag ka darya hai aur doob ke jaana hai (se on tulijoki ja meidän täytyy uida veden alla) Jigar Moradabadin sanoin. Hyderille historian suuri virta on tulijoki, ja tulijoen dramaattinen ja kaiken kattava pyyhkäisy tekee siitä laajemmin luetun kahdesta kirjasta.

Surun laiva on jollain tapaa hienovaraisempi romaani, joka vihjaa tulevan kirjan laajuuteen, mutta toimii myös erittäin hyvin, jos se luetaan tarinana älykkäästä idealistisesta kokonaisuudesta, jonka sujuvaa elämänkulkua ovat järkyttäneet historian tektoniset toimet. Ongelmana on, että kirjassa säännöllisesti esiintyvien erilaisten vihjeiden ja viittausten merkityksiä on vaikea kiusoitella. Näiden viittausten vaikutus on kuin lauseiden ja teemojen vaikutus suuressa musiikkisävellyksessä; ne tuntuvat erityisiltä mielikuvituksilta, jotka on suunniteltu luomaan tiettyjä tunnekuvioita. Mutta epäilys piilee, että lukijan täytyisi olla paljon paremmin luettua kuin tämä arvostelija ymmärtääkseen nämä tekstuurit täysin. Siitä huolimatta, jos keskeytämme vaatimuksen, jonka mukaan romaanin on täytettävä kerronta, ja vetäämme meitä hellittämättä kohti loppuaan, jos annamme itseämme ottaa kädestä ja johdattaa teoksen loihtimiin lukuisiin rikkaisiin ulottuvuuksiin, Surun laiva on erittäin tyydyttävä ja rikastuttava lukukokemus.

Ja ehkä tämä on tärkeintä tässä kirjassa: se tekee lukemisesta eräänlaisen maailman kokemisen, eräänlaisen kokemuksellisen käsityksen maailmasta, joka on lakannut ajattelemasta mitään muuta järkeä kauan sitten. Nuoremme kävelevät tuleen. Vanhat ovat halvaantuneet. Naiset itkevät hiljaa… Papit syttyvät havaneissa ja turistit vuokraavat lentokoneita vieraillakseen näissä pyhissä paikoissa. Taas kerran löydämme itsemme aikoihin, jolloin tällaiset linjat kulkevat sormella selkärankaa pitkin ja saavat hiukset nousemaan, joten meidän on jälleen kerran käännyttävä Qurratulain Hyderin puoleen saadaksemme hänen tarjoamansa ainutlaatuisen avun.

Bagchi opettaa tietojenkäsittelytiedettä IIT Delhissä ja on ehdolla DSC-palkinnon saajaksi tänä vuonna

Jaa Ystäviesi Kanssa: