Vuoden 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi: Mitä hallitus teki tai ei tehnyt

Intia toipui vuoden 2008 kriisistä elvytyspakettien ansiosta, mutta horjui antamalla niiden jatkua. Ja sillä on vielä pitkä matka tehtävänä varmistaakseen paremman koordinoinnin hallituksen ja rahoitusalan sääntelyviranomaisten välillä.

Sitten valtiovarainministeri P Chidambaram ja suunnittelukomission varapuheenjohtaja Montek Singh Ahluwalia syyskuussa 2008, silloinen RBI:n kuvernööri D Subbarao ja entiset kuvernöörit C Rangarajan ja Y V Reddy. (PTI/tiedosto)

Intialla ei ollut sääntökirjaa, johon voisi viitata vuosikymmen sitten, kun sitä kohtasi seisminen shokki, jonka episentrumi oli noin 12 500 kilometrin päässä. Lehmanin romahtamisen jälkeisinä päivinä 15. syyskuuta 2008 monet hallituksen jäsenet eivät uskoneet paljonkaan kriisistä. Aiempien vuosien kasvueuforia oli johtanut laajalle levinneeseen käsitykseen Intian talouden irtautumisesta kehittyneiden maiden talouteen. Mutta kahden viikon sisällä silloinen valtiovarainministeri P Chidambaram joutui suunnittelemaan uudelleen korkealla lentävän lentokoneen. Manmohan Singh, silloin pääministeri, oli Chidambaramille sama kuin P V Narasimha Rao oli hänelle vuosien 1991-92 kriisin aikana. Hän ei ole saanut kunnollista kunniaa veneen vakauttamisesta ja nopean toipumisen varmistamisesta. Mutta tarpeeksi pian Intia horjui.

LUE | Järjestämättömät varat: Milloin ja miten pankit kasasivat tällaisia ​​huonoja lainoja?

Yksi suuri virhe: Intian kasvutarina on omansa

Korkean kasvun jaksoilla on taipumus hämärtää tosiasiat. Vuoden 1998 Aasian kriisin jälkeen Intia on integroitunut yhä enemmän maailmantalouteen. Itse asiassa neljän vuoden 2004–2007–2007–2008 aikana mitatut korkeat – lähes kaksinumeroiset – kasvuluvut olivat myös ajanjaksoa, jolloin maailmantalous nousi keskimäärin 4 prosenttia enemmän kalenterivuosina 2004. 2007. Intian huippusuorituskykyä auttoi viennin noususuhdanne, joka kasvoi keskimäärin 25 % joka vuosi maailmanlaajuisen 8,6 %:n vahvan keskimääräisen kaupan kasvun ansiosta. Vuonna 2009 maailmankauppa putosi 11 % ja Intian vienti 16 %. Kriisin jälkeisen vuosikymmenen aikana Intian riippuvuus kansainvälisestä kaupasta ei ole juurikaan vähentynyt. Sen kahdensuuntaisen kaupan (vienti plus tavaroiden ja palveluiden tuonti) prosenttiosuus BKT:sta saavutti ennätyksen, lähes 56 % vuonna 2012, ennen kuin se putosi 41 prosenttiin vuonna 2017. Kauppatiedot vuodesta 2010 lähtien viittaavat siihen, että Intia pärjää paremmin kuin maailma kun maailman tavaroiden ja palveluiden vienti kasvaa. Elämme yhdistetyssä maailmassa. Luottopula tai luoton poistaminen globaaleilta markkinoilta vahingoittaa maata sen luottokelpoisuudesta riippumatta.

Yksi suuri virhe: Stimulus jatkui ilman loppuvuotta

Intia ryhtyi ennennäkemättömiin toimiin syyskuun 2008 jälkeisinä kuukausina. RBI vaati suunnittelutoimikunnan varapuheenjohtajalta Montek Singh Ahluwalialta ja Chidambaramilta alustavaa ponnistelua, mutta kun oli selvää, että Intia ei selviäisi vahingoittumattomana ja kriisi voisi tuhota India Shiningin tarinan, kaikki kädet olivat kannella. Hallitus julkisti kolme elvytyspakettia kolmen kuukauden aikana joulukuun 2008 ja helmikuun 2009 välisenä aikana, yhteensä 1 86 000 rupiaa eli 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Intian julkisen talouden alijäämä nousi vuosina 2008–2009 6 prosenttiin BKT:sta, kun se edellisenä vuonna oli vain 2,7 prosenttia, kun se onnistui paremmin kuin finanssivastuu- ja budjettihallintalaki vaati vuosina 2007–2008. Seitsemän kuukauden aikana lokakuusta 2008 huhtikuuhun 2009 RBI helpotti rahaehtoja dramaattisesti. Sen epätavalliset toimenpiteet antoivat käyttöön huikeat 5 60 000 rupioita (noin 9 % BKT:sta) kotimaista ja ulkoista likviditeettiä. Hallitus jatkoi elvytystoimia myös vuosina 2009-10, ja julkisen talouden alijäämä oli 6,4 % BKT:sta. Talous koki vaikuttavan elpymisen – kolmen edellisen vuoden 9 prosentista plus se putosi 6,7 prosenttiin vuosina 2008–2009 ja palautui sitten takaisin 8,5 prosenttiin vuosina 2009–2010. Tämä on silloin, kun Intia horjui. Hallitus ei sulkenut hanaa. Finanssipoliittisia elvytystoimia ei koskaan peruttu. Sen lisäksi Intia antoi vaihtotaseen alijäämän turvota. Intia ei ole vielä toipumassa tästä. Kymmenen vuotta myöhemmin julkisen talouden alijäämä pysyy edelleen noin 3,5 prosentissa suhteessa BKT:hen ja vaihtotaseen alijäämä ensimmäisellä neljänneksellä on 2,4 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä luo uusia ongelmia.

Yksi oppimatta jäänyt oppi: Sääntelyviranomaisten tarve ratkaista riidat

Kuinka paljon kiitosta Intia saakaan jyrkästä toipumisesta suurimmasta kriisistä, joka iski maailmaa vuoden 1930 suuren laman jälkeen, opetus, jota se ei oppinut, oli budjetoida suurempaa koordinointia rahoitussektorin sääntelijöiden välillä sekä sääntelijöiden ja hallituksen välillä. Hallitus perusti joulukuussa 2010 Financial Stability and Development Councilin (FSDC), jonka tehtävänä on ratkaista sääntelyviranomaisten väliset kiistat ja käsitellä asioita, kuten rahoitusalan vakaus, rahoitusalan kehitys, sääntelyn välinen koordinointi ja talouden makrotason valvonta, mukaan lukien sen toiminta. suurista finanssiryhmittymistä. FSDC on kokoontunut 18 kertaa kahdeksan vuoden aikana, mutta sillä on vain vähän näyttöä sääntelyn välisten ongelmien ratkaisemisessa, varsinkin kun tietyt rahoitusmarkkinatuotteet kuuluvat useamman kuin yhden sääntelijän toimialaan. Se, että FSDC ei ole tarkoittanut paljoa, osoittaa, että rahoitussektorilla on vuosien varrella nähty vähän tuoteinnovaatioita. Sääntelyviranomaiset eivät vain pidä kiinni nurmikoistaan, vaan haluavat myös mieluummin pelata varman päälle. Kyllä, FSDC oli globaalin kriisin seurauksena syntynyt innovaatio, mutta se vauhditti enemmän pääomamarkkinoiden ja vakuutusalan sääntelyviranomaisten välisen julkisen sodan vuoksi sijoitussidonnaisista vakuutustuotteista kuin tarpeen olla valppaana ja valmistautunut seuraavaan kriisiin.

Ilmoituksen jälkeen FSDC:n toimiston olisi pitänyt sijaita itsenäisesti, ei valtiovarainministeriössä, kuten nyt. Sillä olisi pitänyt olla riippumaton tutkimusryhmä, joka hyödyntää globaaleja kokemuksia ja auttoi sääntelyviranomaisia ​​päätöksenteossa. Sen jälkeen on ollut ainakin kolme suurta kriisin kaltaista tilannetta: yksi, joka johtui vaihtotaseen vajeen kiihtymisestä vuonna 2013; kaksi, järjestämättömät varat, jotka ovat tukehduttaneet pankkijärjestelmää, ja kolme, rupian lasku, jonka laukaisi jälleen huoli vaihtotaseen alijäämän kasvusta. Jos FSDC:n kriisinhallintatiimi olisi tehnyt työtään, kokoukset eivät ehkä olisi saavuttaneet Lok Kalyan Margia.

Jaa Ystäviesi Kanssa: