Miksi kultaa putoaa ja mihin se on menossa?

Kotimainen kullan hinta on pudonnut alle 25 000 rupiaa 10 grammalta ensimmäistä kertaa sitten elokuun 2011, mikä heijastelee kansainvälistä trendiä. Harish Damodaran selittää kaatumisen taustalla olevia tekijöitä aiemmin tällä vuosikymmenellä suoritetun härkäjuoksun jälkeen.

Vaikka arviolta kaksi kolmasosaa Intian kullan kysynnästä tulee maaseutualueilta, alhaisemmat sadon hinnat ja toistaiseksi huonot monsuunit eivät ole hyvä uutinen jalometallikauppiaille ja jalokivikauppiaille.

Miksi kullan hinta on romahtanut - yli viiden vuoden alimmilleen maailmanlaajuisesti ja lähes neljän vuoden pohjalle Intiassa?

Jotta voimme vastata tähän, meidän on vastattava, miksi ne nousivat niin paljon. Jos tarkastellaan todellista pitkän aikavälin näkemystä, kullan maailmanmarkkinahinta nousi tuskin lähes kolmeen vuosikymmeneen, varsinkin inflaatiokorjattuina. 850 dollarin unssihinta Lontoossa saavutti 21. tammikuuta 1980, ylitettiin vasta 3. tammikuuta 2008 ja ylitti 1 000 dollarin tason maaliskuun puoliväliin mennessä, ennen kuin se putosi jälleen 700-750 dollarin tasolle lokakuun lopulla finanssikriisin jälkeen. . Varsinainen nousu tapahtui vasta sen jälkeen, ja hinnat nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle 1 895 dollariin unssilta 5. syyskuuta 2011. Mutta sen jälkeen ne ovat pudonneet hieman yli 1 100 dollariin. Myös Intiassa tavallisen 24 karaatin kullan hinnat Mumbaissa nousivat ennätystasolle 33 265 rupiaa 10 grammalta 28. elokuuta 2013. Keskiviikkona ne putosivat 24 820 ruplaan, mikä on alhaisin hinta sitten 6. elokuuta 2011.

Hyvä, mutta nämä ovat vain lukuja. Missä on taustalla oleva selitys, jos sellainen on?

[liittyvä postaus]

On huomattava, että kullan härkäjuoksut ovat olleet satunnaisia ​​ja harvinaisia, ja ne ovat suurelta osin vastaus valuuttakriiseihin. Esimerkiksi viimeisin ralli tapahtui maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkimainingeissa, jotka johtivat teollisuusmaiden epätavanomaiseen rahapolitiikkaan – lähes nollakoroista ja eteenpäin suuntautuvasta ohjauksesta määrälliseen keventämiseen. Maailman johtavien keskuspankkien painokoneiden, mukaan lukien Yhdysvaltain keskuspankki, fiat-valuuttojen alentaminen sai sijoittajat sijoittamaan rahaa kultaan ja muihin 'kiinteisiin' omaisuuseriin. Pessimismi fiat-valuuttoja kohtaan ulottui jopa kiinnostukseen Bitcoinia ja muita vastaavia kryptovaluuttakokeita kohtaan. Kullan huipentuma osui Yhdysvaltojen velkakattokriisiin vuonna 2011, jolloin liittovaltion hallitukselta oli lähes loppumassa käteisvarat, ennen kuin viime hetken republikaanien kongressin jäsenten kanssa solmittu sopimus antoi valtiovarainministeriölle mahdollisuuden nostaa lainarajaansa ennen kuin määräaika umpeutui.

Yksinkertaisesti sanottuna kullan hinta on noussut aina, kun yleisön luottamus dollariin - maailman varantovaluuttaan - on kärsinyt rapautumisesta. Tämä tuskin pitää paikkaansa nykyään, kun Yhdysvaltain talous on toipumassa taantumasta jopa alhaisella inflaatiolla – uhmaa uhkaavia ennusteita dollarin välittömästä romahtamisesta. Paras todiste siitä on Yhdysvaltain dollariindeksi, joka mittaa dollarin arvoa suhteessa kuuden muun globaalin valuutan koriin. Dollariindeksi (perus: maaliskuu 1973 = 100) on tällä hetkellä lähellä 98:a verrattuna alimmalle tasolle 72,93 29. huhtikuuta 2011, jolloin Yhdysvaltain talous oli vielä sputteringissa. Vahva dollari on tehnyt maailmasta hieman vähemmän pessimististä fiat-valuuttojen suhteen ja samalla vähentänyt kullan houkuttelevuutta turvasatamana. Dollariindeksi ja kullan hinta liikkuvat yleensä vastakkaisiin suuntiin.

Entä Intia? Miksi hinnat laskevat täällä?

Intia tuo suurimman osan kultatarpeestaan. Maailmanmarkkinoiden hintojen lasku tarkoittaa siis automaattisesti alhaisempia hintoja täällä. Rupian arvolla on myös tärkeä rooli. Päivä, jolloin kullan hinta Mumbaissa saavutti ennätyskorkean 33 265 rupiaa 10 grammaa kohden – 28. elokuuta 2013 – oli myös silloin, kun rupia putosi päivän alimmilleen 68,85 dollarille. Kullan kysyntä investointivaihtoehtona Intiassa oli jälleen huipussaan, kun rupiaa pidettiin heikkona valuuttana sekä ulkoisesti että kotimaisen ostovoiman kannalta. Nykyään tilanne on päinvastainen, sillä vahva rupia yhdistettynä suhteellisen alhaiseen inflaatioon tekee keltaisesta metallista huonon sijoituksen. (Valtava ulosvirtaus kultapörssissä noteeratuista rahastoista todistaisi tästä.) Kultalla on loppujen lopuksi hyvin vähän muuta hyötyä kuin korujen raaka-aineena ja arvon säilyttäjänä (tosin ei ehkä pitkällä aikavälillä). Se ei myöskään tuota tuloja – toisin kuin maanvuokrat, osakkeiden osingot tai joukkovelkakirjalainojen korot.

Mutta voiko kiiltävä metalli ralli uudelleen?

Epätodennäköistä, ainakaan lähitulevaisuudessa. Vahva dollari, jota vahvistaa yhä väistämättömämmältä näyttävä Yhdysvaltain keskuspankin koronnosto, saattaa hyvinkin pakottaa kullan testaamaan 1 000 dollarin/unssia pohjatasoja. Kun tähän lisätään se, että Kreikka välttelee sotkuista maksuvelvoitteidensa laiminlyöntiä tai eroa euroalueelta toistaiseksi ja maailman suurvaltojen ja Iranin välinen maamerkki ydinsopimus, kullalle ei myöskään ole olemassa 'turvasatamaa'. Ja mitä tulee Intiaan, kullan suuri negatiivinen puoli on maaseudun ostovoiman heikkeneminen. Koska arviolta kaksi kolmasosaa Intian kullan kysynnästä tulee maaseutualueilta, alhaisemmat sadon hinnat ja toistaiseksi huonot monsuunit eivät ole hyvä uutinen jalokivikauppiaille ja jalokivikauppiaille. Mutta se ei ole huono maan maksutaseen kannalta. Kullan tuonti oli huipussaan 55–56 miljardia dollaria vuosina 2011–2012 ja 2012–2013, ja se oli öljyn ohella vaihtotaseen alijäämän ensisijainen lähde ennen kuin se putosi 29–34 miljardiin dollariin viimeisen kahden vuoden aikana. Ja ne voivat pudota vielä tänä vuonna.

Jaa Ystäviesi Kanssa: