Parlamentin äänestys: kyllä vastaan ei, ja tie manuaalisesta tallentamisesta sähköiseen tallennukseen
Ääniäänestys on Intian parlamentin suosituin päätöksentekotapa. Päätöstä kannattavat kansanedustajat huutavat kyllä ja vastustajat kieltävät.
Ääniäänestys on Intian parlamentin suosituin päätöksentekotapa. (Express kuva: Neeraj Priyadarshi) Eduskunnassa kaikki päätökset tehdään kansanedustajien äänestämällä, olipa kyseessä työajan pidentäminen tai lakiesityksen hyväksyminen. Viime viikolla puhemies Om Birla johti ensimmäistä tallennettua äänestystä 17. Lok Sabhassa. Kansanedustajien täytyi päättää, sallitaanko kolminkertaisen talaqin lakiesitys; Laki- ja oikeusministeri Ravi Shankar Prasad halusi parlamentilta luvan esitellä lakiesitys, kun taas N K Premachandran (RSP), Shashi Tharoor (kongressi) ja Asaduddin Owaisi (AIMIM) vastustivat sen esittämistä.
Äänestys ja jako
Ääniäänestys on Intian parlamentin suosituin päätöksentekotapa. Päätöstä kannattavat kansanedustajat huutavat kyllä ja vastustajat kieltävät. Puhuja ottaa sitten puhelun, kumpi äänet oli kovempia, ja välittää parlamentin päätöksen. Lok Sabhan työjärjestys ei edellytä kansanedustajien äänten kirjaamista jokaisesta tehdystä päätöksestä. Äänestys ei paljasta kansanedustajien yksittäisiä paikkoja.
Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa äänestää. Kansanedustajalla on myös oikeus pyytää, että jokaisen kansanedustajan ääni tallennetaan. Tätä kutsutaan jakoksi. Kansanedustajat voivat äänestää puolesta, vastustaa tai olla äänestämättä. Äänestysten kirjaaminen on pakollista myös silloin, kun perustuslaki edellyttää eduskunnan erityisenemmistöä (esimerkiksi perustuslain muutos) tai epäluottamuslauseen jälkeen. Kansanedustajat eivät kuitenkaan käytä oikeuttaan pyytää äänten uudelleenkoodausta kovin usein. Jokaisessa viimeisestä kolmesta Lok Sabhasta on ollut alle 50 kertaa, jolloin kansanedustajien äänet on kirjattu.
Viime viikolla Owaisi käytti oikeuttaan ja vaati jakautumista kolminkertaisen talaq Billin käyttöönotosta. Lok Sabha päätti hyväksyä käyttöönoton äänin 185 puolesta ja 74 vastaan; 6 kansanedustajaa pidättyi äänestämästä. Koska Lok Sabhan istumajärjestystä ei saatu valmiiksi, äänestettiin paperilla äänestyslipukkeilla. Kansanedustajat allekirjoittivat nimensä vihreisiin paperilappuihin, joissa he ilmoittivat kannattavansa, punaisiin lipukkeisiin vastustavansa ja keltaisiin ilmoittaakseen äänestävänsä tyhjää.
Ensimmäinen tallennettu äänestys (jako) Lok Sabhassa pidettiin sen toisena istuntopäivänä vuonna 1952. Parlamentin oli päätettävä puhemiehen valinnasta. Juoksussa olivat G V Mavalankar ja S S More. Mavalankar voitti 394 äänellä. Äänestyspöytäkirjat osoittavat, että yksi Mavalankarin puolesta annetuista äänistä oli Moren ääni, joka äänesti vastustajaansa puolustaen parlamentaarisen demokratian parhaita perinteitä. Jako tapahtui kansanedustajien allekirjoittamien äänestyslipukkeiden laskemisella ja kesti jonkin aikaa.
Manuaalinen & elektroninen
Manuaalinen äänestysprosessi oli tehoton ja vei paljon lainsäätäjän aikaa. Länsi-Bengalin lakiasäätävä edustajakokous oli ensimmäinen, joka ratkaisi tämän ongelman asentamalla sähköisen äänestyskoneen. Kaiutin piti säätimiä koko prosessin ajan, ja tulokset näkyivät lähes välittömästi näyttötaululla. Järjestelmä vaati 17 km lyijypäällysteistä kaapelointia ja 19 500 liitoskohtaa.
Vuonna 1957, toisen Lok Sabhan alussa, parlamentti hyväksyi samanlaisen sähköisen ääntenlaskentajärjestelmän. Eduskunnan kansanedustajien istumapaikan läheisyyden vuoksi järjestelmä suunniteltiin siten, että kansanedustajat joutuivat käyttämään molempia käsiään äänestäessään. Ajatuksena on, että kansanedustajat eivät saa painaa niiden kollegoidensa äänestyspainikkeita, jotka eivät ehkä ole läsnä äänestyksessä.
Toukokuussa 1957 järjestelmä otettiin käyttöön ensimmäisen kerran. Uuden järjestelmän esittely järjestettiin kansanedustajien vannomisen jälkeen ensimmäisenä päivänä. Viisi päivää myöhemmin tarkistukset siirrettiin puhemiehen puheenvuoroon (pitäjänä tohtori Rajendra Prasad) esitettyyn kiitosesitteeseen, ja niitä pyydettiin käsittelemään jaosto.
Ennen kuin uusi äänestyskone otettiin käyttöön, puhujalle korostettiin ongelmaa. Yksi kansanedustajista oli eritaitoinen ja hänellä oli vain yksi käsi, ja kone vaati molempien käsien käyttöä. Puheenjohtaja tarjosi ratkaisun, että edustajainhuoneen virkamies auttaisi kansanedustajaa äänestämään. Tässä tapauksessa puhujan suureksi tyytymättömyydeksi sen sijaan, että olisivat odottaneet upseerin apua, muut lainsäätäjät auttoivat kansanedustajaa äänestämään.
Useimmissa kypsissä demokratioissa äänestysäänestys on eduskunnan ensisijainen päätöksentekomekanismi. Intiassa loikkauksen vastainen laki on johtanut ääniteäänestyksen käytön rajoittamiseen parlamentissa.
(Kirjoittaja työskentelee PRS:n lainsäädäntötutkimuksessa)
Jaa Ystäviesi Kanssa:
