Uusi kirja esittelee UR Ananthamurthyn ainutlaatuisia näkemyksiä 1900-luvun Intiasta
Minun huoleni ei ole menneisyyden säilyttäminen, vaan se, kuinka tehdä menneestä hyödyllinen nykymaailmalle, kirjailija sanoo
Think Tank: UR Ananthamurthy (oikealla) Chandan Gowdan kanssa Tunnettu kannadakirjailija UR Ananthamurthy (1932-2014) tunnetaan parhaiten Samskaran (1965) kirjoittajana ja julkisena intellektuellina. URA pohti levottomasti tämän maailman ongelmia ja halusi jakaa nämä pohdinnat ystävien ja vierailijoiden kanssa. Siksi hän nautti valtavasti muiden kanssa keskustelemisesta kuin elämästämme ajattelemisesta ja kirjoittamisesta. Tämä kirja, Elämä maailmassa: UR Ananthamurthy keskustelussa Chandan Gowdan kanssa, on tulosta yhdestä sellaisesta keskustelusta.
Nämä keskustelut kuvasivat URA:n asunnossa Chandan Gowda, arvostettu URA:n kaunokirjallisuuden kääntäjä, yhdessä Bengalurussa sijaitsevan Azim Premji -yliopiston jäsenten kanssa. Tämä kirja, joka on sellaisen dokumenttiharjoituksen sivutuote, on jaettu 10 lukuun. Nämä luvut eivät ainoastaan paljasta yhden nykyajan Intian suurista kirjailijoista, vaan myös hänen läpitunkevista näkemyksistään 1900-luvun Intian erilaisista ongelmista. Kolme ensimmäistä lukua 'Varhaiset vuodet', 'Mysore' ja 'Birmingham and After' rekonstruoivat URA:n älyllisen muodostumisen. Brahmin-agraharasta Maharajan yliopistoon Mysoressa Birminghamin yliopistoon, hänen kokemuksensa tästä maailmasta auttoivat hänen maailmanmuodostukseensa. Hän ei täysin hylännyt yhtä tilaa toiselle, vaan omaksui kriittisesti kaikkien hyveet. Siksi hänestä tuli kriittinen sisäpiiriläinen, kuten kuuluisa kuvaus hänestä sanoo.
Mysore-miljöö tuottaa URAssa ahnaan lukijan opetussuunnitelman ulkopuolella, ja siellä Gopal Krishna Adigan kaltaisen runoilijan seurassa hän löytää itsensä laivastokirjailijana. Hänelle avautuu kuitenkin täysin uusi maailma, kun hän saapuu Birminghamiin väittelemään tohtorintutkintoonsa. Englannissa hänen yhteistyönsä suurten kulttuurikriitikkojen, kuten Raymond Williamsin, Richard Hoggartin, EP Thompsonin, David Lodgen ja muiden kanssa, ei vaikuta häneen tulemaan jälleen yhdeksi intialaiseksi kulttuurikriitikoksi, mutta hänen englantilaisensa päivänsä auttavat häntä löytämään kannadan uudelleen syvästi ja omaksumaan sen taiteen. romaanin kirjoittaminen.
Loput seitsemän lukua ovat keskusteluja, jotka kattavat Intian kulttuuriset ja poliittiset ongelmat. Erityisesti luvut 'Perinteet', 'Kieli', 'Muutama ystävä' ja 'Karnataka' tarjoavat syvällisiä näkemyksiä kirjallisuudesta, kielestä, kannadakirjailijoista, Veerashaiva-liikkeestä, kynämuotokuvia kannadakirjoittajista, älymystöistä ja poliitikoista mm. Yhdessä tällaisessa keskustelussa URA tekee eron perinteisyyden ja perinteen välillä. Hän sanoo, että menneisyyden säilyttäminen on perinteisten kannattajien huolenaihe. Minun huoleni ei ole menneisyyden säilyttäminen, vaan se, kuinka tehdä menneestä hyödyllinen nykyiselle maailmalle.
Luvussa 'Ole julkisuudessa' törmäämme ajatukseen yhteisestä koulusta, jonka hän uskoo olevan välttämätön yhteiskunnallisten muutosten aikaansaamiseksi Intiassa. Luku 'Kieli' jatkaa hänen julkista huolta, erityisesti hänen näkemyksiään käännöksestä, kielestä yleensä sekä kannadan ja englannin rajapinnasta. URA:lle kääntäminen on jokapäiväistä käytäntöä monikielisissä tiloissa, kuten Intiassa, koska vaihdamme usein yhdestä koodi- ja rekisterijoukosta toiseen.
Toisessa luvussa 'Karnataka' URA pohtii modernin Karnatakan tekemistä ja kannada-perinteitä. Luku 'Intian poliittinen elämä' lisää keskusteluun uuden ulottuvuuden, kun URA tutkii Mahatma Gandhia, BR Ambedkaria, Jawaharlal Nehrua ja Ram Manohar Lohiaa. Hänen mielestään ideoilla leikkivä Gandhi suhtautui epäluuloisesti moderniin maailmanjärjestelmään, koska voimme vahingoittaa mitä tahansa maailman osaa tekemällä jotain väärin missä tahansa muualla maailmassa. URA pitää Gandhia ja Ambedkaria toisiaan täydentävinä mielinä. Sekä Gandhi että hän (Ambedkar), URA sanoo, tekevät erilaisia henkisiä matkoja. Yksi tekee henkisen matkan ja sanoo 'Hei Ram' ja kuolee, ja Ambedkar siirtyy buddhalaisuuteen ja kuolee. Gandhi käyttää Ramia politiikkaan ja Ambedkar Buddhaa politiikkaan…
Viimeisessä luvussa 'Johtopäätöksenä' tutustumme URA:n henkilökohtaisiin makuun, mukaan lukien hänen suosikkikeittiönsä, suosikkikirjoittajiaan, kiintymyksiään, hänen inhoamistaan keskiluokan takapuhumiseen. Lopuksi hän toteaa, että hän haluaa tulla muistetuksi opettajana ja kirjailijana – kannada-kirjailijana.
Gowdan kysymykset, niin suoraviivaiset kuin mahdollista, eivät häiritse paljon keskustelun kulkua. Kuitenkin URA:n kaltaiselle kirjailijalle, joka pohtii syvästi kysymyksiä, kuten fiktionsa taitoa – kuinka hän rakensi juoninsa ja muotoili kannadansa fiktiivisiä kertomuksia varten; kuinka hän paini kirjoitustensa kanssa - ja sellaiset muut tekniikan kysymykset olisivat tehneet tästä teoksesta rikkaamman.
Gowdan esittely, joka antaa yleiskatsauksen URA:n töistä ja ajatuksista, olisi voinut laajentaa sitä, kuinka tällaiset keskustelut laajentavat omaelämäkerran rajoja. URAn omaelämäkerran Suragi (2012) lukemisen jälkeen on kuitenkin erilainen kokemus kuunnella tätä puhuvaa omaelämäkertaa.
NS Gundur on Karnatakan Davangeren yliopiston englannin kielen laitoksen puheenjohtaja
Elämä maailmassa: UR Ananthamurthy keskustelussa Chandan Gowdan kanssa (harper collins)
Harper Collins
204 sivua
'399
Jaa Ystäviesi Kanssa:
