Itse asiassa: Punjabit hallitsevat Pakistanin armeijaa - mutta vain

Jat Ghakhar Mandista Pakistanin Punjabista, Bajwa on kolmas peräkkäinen Punjabi vuodesta 2007 lähtien, joka on johtanut Pakistanin armeijaa.

Kenraali Qamar Javed Bajwa (Lähde: AP)

KUN kenraali Qamar Javed Bajwa tuli Pakistanin uudeksi armeijan päälliköksi, joka syrjäytti neljä kenraaliluutnanttia, se vahvisti Punjabin hallitsevan maan asevoimia. Jat Ghakhar Mandista Pakistanin Punjabista, Bajwa on kolmas peräkkäinen Punjabi vuodesta 2007 lähtien, joka on johtanut maan armeijaa, joka peri Pakistanin suurimman kieliryhmän valta-aseman briteiltä.

Vuonna 1939 jopa 29 % Intian ja Pakistanin välillä jakautuneen brittiläisen Intian armeijan sotilaista oli Punjabi-muslimeja, enimmäkseen Pakistanin Punjabista. Heidän valta-asemansa brittijoukoissa juontaa juurensa vuoden 1857 kapinasta, joka sai siirtomaahallitsijat epäluuloiksi nykypäivän Biharin ja Uttar Pradeshin perinteisiltä värväysalueilta tulleita miehiä kohtaan. Sitkeiden Punjabi-muslimien nähtiin olevan uskollisempia briteille; Pohjois-Intian muslimit, yksi kapinan tukipilareista, sitä vastoin nähtiin nostalgisena Mughal-hallinnolle, jonka britit olivat korvanneet.

Katso mitä muuta uutistaa

Punjabin valta-asema ei kuitenkaan ole ollut ehdoton. Pathanit, Pakistanin asevoimien toiseksi hallitsevin etninen ryhmä, ja urdua puhuvat (muhajirit) ovat ylittäneet painonsa armeijan johtamisessa. Pakistan sai ensimmäisen Punjabin armeijan päällikön, kenraali Tikka Khanin, vasta vuonna 1972, 25 vuotta itsenäistymisen jälkeen. Viisi panjabikenraalia, Bajwa lukuun ottamatta, on johtanut armeijaa sen jälkeen – Punjabit ovat olleet korkeimmassa asemassa vain 28 Pakistanin 69 vuoden olemassaolon aikana. Seitsemän - alle puolet - 16:sta päälliköstä on ollut panjabia. Vuoteen 2007 asti vain 4 13:sta päälliköstä oli punjabilaisia, jotka muodostavat 56 prosenttia Pakistanin väestöstä ja nauttivat yliotosta armeijassa ja byrokratiassa. Vain yksi neljästä sotilasdiktaattorista on ollut Punjabi.

Toisaalta pathanit, jotka muodostavat 16 prosenttia maan väestöstä, ovat antaneet Pakistanille 4 armeijan päällikköä, joiden johtamisaika on yhteensä 16 vuotta. Kaksi neljästä sotilaallisesta hallitsijasta, kenttämarsalkka Ayub Khan ja Punjabista syntynyt kenraali Yahya Khan, olivat pathaneja, jotka hallitsivat 14 vuotta.

Kenraali Zia-ul-Haq, yksinäinen Punjabin diktaattori, joka oli Jalandharista ja Delhin St Stephen's Collegen alumni, hallitsi Pakistania 11 vuotta. Delhissä syntynyt urdua puhuva kenraali Pervez Musharraf hallitsi 9 vuotta sen jälkeen, kun pääministeri Nawaz Sharif syrjäytettiin vuoden 1999 vallankaappauksessa. Ei-Punjabi-diktaattorit ovat hallinneet Pakistania 25 sen 34 vuoden sotilashallinnosta.

Pathanien suuri osuus Pakistanin asevoimissa on kompensoinut maan suvereniteettiin kohdistuvia haasteita. Peräkkäiset Afganistanin hallitukset, mukaan lukien Taleban, ovat kieltäytyneet tunnustamasta Durand-linjaa, joka jakaa Pakistanin ja Afganistanin Pathanin alueet, joilla asuu noin 4 miljardia ihmistä. Noin 3 miljardia pathaneja on Pakistanin kansalaisia, jotka asuvat Khyber Pakhtunkhwassa (entinen Luoteisrajaprovinssi), jossa separatismi edelsi Pakistanin hajoamista vuonna 1971. Toisin kuin pathanit, bengalit muodostivat alle 1 % Pakistanin armeijasta – tätä vinoa edustusta syytetään pahentamisesta. Itä- ja Länsi-Pakistan, joka lopulta johti Bangladeshin luomiseen Intian avulla.

Pathan-kenraali Ayub Khan nimitettiin ensimmäiseksi pakistanilaiseksi armeijan päälliköksi vuonna 1951 samaan aikaan NWFP:n separatismin nousun kanssa. Hän johti ensimmäistä sotilasvallankaappausta 7 vuotta myöhemmin ja pysyi ruorissa seuraavat 11 vuotta presidenttinä. Pathans hankki tänä aikana suuremman osuuden Pakistanista ja auttoi torjumaan separatismia. Toisaalta Itä-Pakistanissa vuonna 1952 käydyt urdun käyttöön ottamiseen liittyvät kielimellakat osoittautuivat liukkaaksi rinteeksi. Yksikielinen kaava heijasti Muhajirien ylivaltaa byrokratiassa ja heidän ajatustaan ​​yhtenäisestä valtiosta. Bangladeshin luominen johti kahden kansan teorian kaatumiseen, jonka muhajireilla oli ollut keskeinen rooli sen edistämisessä.

Pakistanin nöyryyttävä pilkkominen oli avainasemassa nuoren kommando Musharrafin, toisen kahdesta urdua puhuvasta Mujahir-armeijan päälliköstä, muodostumisessa – toinen oli Azamgarhissa syntynyt kenraali Mirza Aslam Beg. Heidän keskenän he johtivat armeijaa 12 vuoden ajan – kun taas heidän Intiasta peräisin olevien urdua puhuvien maahanmuuttajien yhteisönsä muodostaa vain 6 prosenttia Pakistanin väestöstä. Beg ohjasi Kashmirin kapinaa 1980-luvun lopulla, kun taas Musharraf suunnitteli rajoitetun sodan Kargilissa kansainvälistääkseen Kashmirin kiistaa.

Kenraali Muhammad Musa, joka kuului pienikokoiseen Baluchistanin hazara-yhteisöön, johti armeijaa 8 vuotta (1958-1966). Mutta yksikään Sindhi tai Baluch (3 %) ei ole koskaan ottanut maan kiistatta tehokkainta virkaa. Edesmenneen armeijan komentajan kenraali Asif Nawazin veli, kirjailija Shuja Nawaz, on tutustunut asiakirjoihin, jotka osoittavat, että vain 15 prosenttia sotilaista kuuluu Sindhiin ja Baluchistaniin. Sindhistä kotoisin olevat sotilaat eivät välttämättä ole etnisiä sindhia, jotka muodostavat Pakistanin toiseksi suurimman etnisen ryhmän (17 %). Britit olivat myöntäneet suuria määriä Punjabis-maita ja asettaneet ne maakuntaan asepalveluksiaan varten. Kirjoittaja Anatol Lieven on väittänyt, että Punjabi-siirtolaiset ovat tuoneet suhteettoman määrän Sindhistä värvättyjä. Viime aikoina on yritetty kannustaa niin kutsuttujen ei-sodassa olevien Sindhien ja Baluchien värväystä alentamalla kunto- ja koulutusvaatimuksia.

Pakistanin miehittämän Kashmirin paljon pienempi alue, jonka väestörakenne heijastelee Punjabin Pothwarin aluetta, josta suurin osa pakistanilaissotilaista on värvätty, osallistuu Shuja Nawazin mukaan kuusi prosenttia rekrytoinnista. Suurin osa sotilaista tulee Punjabista (65 %), Khyber Pakhtunkhwasta ja liittovaltion hallintoalueelta (Pathan) (15 %). Jopa Punjabissa värvätyt tulevat pääasiassa Pothwarin alueen Jat-, Rajput-, Awan-, Gakkar- ja Gujjar-biradrisista. Ainakin kolme armeijan päällikköä – kenraalit Tikka Khan, Asif Nawaz ja Raheel Sharif – ovat olleet panjabirajputteja.

Jaa Ystäviesi Kanssa: