Selitetty: USA:n merkitys Marokon suvereniteetin tunnustamisessa Länsi-Saharassa

Washingtonin tunnustus on suuri symbolinen voitto Marokolle, joka on vuosikymmeniä yrittänyt saada suurvallat tunnustamaan vaatimustaan ​​Länsi-Saharasta. Nyt se toivoo, että useammat maat seuraavat Yhdysvaltojen esimerkkiä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Marokko suostui torstaina tulemaan neljäs arabivaltio, joka normalisoi suhteet Israeliin yhtä monta kuukautta osana sopimusta, jossa Yhdysvallat suostui tunnustamaan vaatimuksensa kiistanalaista Länsi-Saharan aluetta kohtaan.

Allekirjoitin tänään julistuksen, jossa tunnustetaan Marokon suvereniteetti Länsi-Saharassa. Marokon vakava, uskottava ja realistinen autonomiaehdotus on AINOA perusta oikeudenmukaiselle ja kestävälle ratkaisulle kestävän rauhan ja vaurauden takaamiseksi! Presidentti Donald Trump kirjoitti Twitterissä.

Marokko tunnusti Yhdysvallat vuonna 1777. On siis sopivaa tunnustaa niiden suvereniteetti Länsi-Saharassa.

- Donald J. Trump (@realDonaldTrump) 10. joulukuuta 2020

Mikä on Länsi-Saharan kiista?

Entinen espanjalainen siirtomaa, Länsi-Sahara on laaja, kuiva alue Luoteis-Afrikassa, joka on suurempi kuin Intian Uttar Pradeshin osavaltion koko, mutta jossa on alle kuusi miljoonaa asukasta. Siinä on runsaasti mineraaleja: siellä on runsaasti fosfaattivarastoja, jotka ovat synteettisten lannoitteiden valmistuksen keskeinen ainesosa. Sillä on myös tuottoisia kalavaroja, ja sillä uskotaan olevan offshore-öljyä.

Alue joutui ensimmäisen kerran Espanjan hallintaan vuonna 1884, ja Euroopan maa teki siitä Espanjan Saharaksi kutsutun provinssin vuonna 1934. Sitten vuonna 1957 sen pohjoinen naapuri Marokko, joka oli itsenäistynyt Ranskan vallasta vain vuotta aiemmin, asettui panoksensa. vaatia koko aluetta, mikä vahvistaa vuosisatoja vanhan aseman.

Samaan aikaan Länsi-Saharan sahrawi-etninen ryhmä aloitti ponnistelut itsenäistyäkseen Espanjasta. Vuonna 1973 syntyi sissiliike, nimeltään Saguia el-Hamran ja Río de Oron vapauttamisen kansanrintama (Polisario Front), joka on nimetty Espanjan maakunnan muodostavien kahden alueen mukaan.

Sitten vuonna 1975, kymmenen vuotta sen jälkeen, kun YK vaati sen dekolonisaatiota, Espanja vetäytyi Länsi-Saharasta jakaen alueen Marokon, joka sai alueen pohjoisesta kaksi kolmasosaa, ja Mauritanian lopun kolmanneksen välillä. Jakaminen tapahtui huolimatta Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) päätöksestä, jossa sekä Marokon että Mauritanian aluetta koskevia vaatimuksia pidetään heikkoina ja joka suosi saharalaisten itsemääräämisoikeutta.

Polisario-rintama vastusti luovuttamista ja jatkoi aseellista taisteluaan naapurivaltion Algerian tuella ja perusti vuonna 1976 pakolaishallituksen nimeltä Sahrawi Arab Democratic Republic (SADR). Kolme vuotta myöhemmin Marokko vahvisti jälleen kätensä liittämällä Mauritanian osuuden Länsi-Saharasta, kun viimeksi mainittu päätti vetäytyä alueelta ja konfliktista. YK:n välittämä tulitauko pysäytti sodan vuonna 1991.

Siitä lähtien Marokko on hallinnut noin 80 prosenttia Länsi-Saharasta, mukaan lukien sen fosfaattivarannot ja runsaat kalastusalueet. Yhdessä sen omien mineraaliesiintymien kanssa Marokolla on tällä hetkellä yli 72 prosenttia maailman fosfaattivarannoista Atlantin mukaan. Toiseksi eniten varantoja omaavalla Kiinalla on alle 6 prosenttia.

Mitä sitten tapahtui tulitauon jälkeen?

Osana vuoden 1991 tulitaukoon johtaneita neuvotteluja Marokko oli suostunut järjestämään saharalaisten itsenäisyysäänestyksen. Vuonna 2001 Marokon äskettäin vihitty kuningas Muhammad VI ilmoitti kuitenkin, että maa ei enää suostu äänestykseen suunnitellusti.

Samaan aikaan Marokko rohkaisi kymmeniä tuhansia ihmisiä muuttamaan Länsi-Saharaan, mikä muutti jyrkästi sen demografista tasapainoa. Marokko on sittemmin ehdottanut alueelle laajaa autonomiaa, mutta Polisario-rintama vaatii, että paikallisilla asukkailla on oikeus kansanäänestykseen.

Seuraa Express Explainedia Telegramissa

SADR on tunnustanut noin 70 maata, ja se on Afrikan unionin jäsen, mutta maailman suurvallat ja Yhdistyneet Kansakunnat eivät tunnusta sitä. Yli 1 000 000 saharalaista asuu pakolaisleireillä Algeriassa, mikä jatkaa heidän itsemääräämispyrkimyksensä tukemista Mauritanian ohella.

YK on tukenut neuvotteluja kiistan ratkaisemiseksi useaan otteeseen, mutta mikään niistä ei ole johtanut läpimurtoon. Viime kuussa tilanne kärjistyi, kun Marokko astui puskurivyöhykkeelle, joka erottaa sen SADR:stä, ja Polisario-rintama vastusti vastustamalla vuoden 1991 tulitaukoa. Toistaiseksi he eivät kuitenkaan ole jatkaneet aseellisia vihollisuuksia.

Mikä voisi muuttua Yhdysvaltain päätöksen johdosta?

Washingtonin tunnustus on suuri symbolinen voitto Marokolle, joka on vuosikymmeniä yrittänyt saada suurvallat tunnustamaan vaatimustaan ​​Länsi-Saharasta. Nyt se toivoo, että useammat maat seuraavat Yhdysvaltojen esimerkkiä.

Polisario-rintama puolestaan ​​on kutsunut muutosta Yhdysvaltain pitkäaikaisessa politiikassa oudoksi, mutta ei yllättäväksi. Sen Eurooppa-edustaja Oubi Bchraya sanoi, että tämä ei muuta tuumaakaan konfliktin todellisuutta ja Länsi-Saharan ihmisten itsemääräämisoikeutta.

Kriitikot kuitenkin pelkäävät, että Washingtonin päätöksen mahdollinen seuraus voisi olla vihamielisyyksien kiihtyminen alueella, mikä puolestaan ​​horjuttaisi entisestään Länsi-Afrikan vakautta ja heikentäisi sekä Yhdysvaltojen että Ranskan vuosikymmeniä jatkuneita ponnisteluja alueen islamististen kapinoiden vapauttamiseksi.

Päätöksen, joka tehtiin 6 viikon sisällä Trumpin jättämisestä Valkoisesta talosta, odotetaan myös vahingoittavan Washingtonin suhteita Algeriaan, joka tukee aktiivisesti SADR:ää.

Trumpin hallintoa on myös kritisoitu sen transaktiallisesta lähestymistavasta saada muslimivaltaiset valtiot tunnustamaan Israelin. Lokakuussa osana sopimusta Sudanin saamisesta normalisoimaan suhteet Israeliin Washington poisti Sudanin 'terrorismin valtion tukija' -luettelostaan, johon se kuului yli 27 vuoden ajan.

Jaa Ystäviesi Kanssa: