Selitys: Kaikki mitä sinun tulee tietää ehdokkaista vuoden 2020 Yhdysvaltain vaaleissa
Tässä selityksessä Washington DC:n amerikkalaisen yliopiston hallituksen apulaisprofessori Chris Edelson vastaa kaikkiin kysymyksiin, joita sinulla voi olla ehdokkavereiden suhteen Yhdysvaltain vaaleissa.

Demokraattisen puolueen presidenttiehdokas Joe Biden julisti Kalifornian senaattoriksi Kamala Harris hänen juoksutoverinaan tiistaina. Donald Trumpin pyrkiessä toiselle kaudelle Yhdysvaltain presidenttikaudella ei ole vielä selvää, jatkaako hän varapresidentti Mike Pencen ehdokkaana vuodelle 2020 vai ilmoittaako Trumpin kampanja viime hetken muutoksista.
Tässä selityksessä Washington DC:n amerikkalaisen yliopiston hallituksen apulaisprofessori Chris Edelson vastaa kaikkiin kysymyksiin, joita sinulla voi olla ehdokkavereiden suhteen Yhdysvaltain vaaleissa.
Mikä on juoksija?
Yhdysvaltain perustuslaki määrää sekä presidentin että varapresidentin, Edelson selittää. Nykyisessä järjestelmässä kummankin suuren puolueen, demokraattisen ja republikaanisen puolueen, presidenttiehdokas valitsee varapresidenttiehdokkaan. Tämä prosessi koskee myös pienempiä poliittisia puolueita, Edelson sanoo. Ehdokas on yksinkertaisesti varapresidenttiehdokas. Äänestäjät äänestävät kahta – presidentti- ja varapresidenttiehdokasta – joukkueena.
Järjestelmä ei ole ainutlaatuinen Yhdysvalloissa. On muita maita, joissa vastaava prosessi on olemassa, esimerkiksi Brasiliassa, Indonesiassa ja Palaussa, joissa presidenttiehdokkaan ehdokkaasta tulee automaattisesti varapresidentti.
Mikä on 'running mate' -järjestelmän historiallinen tausta Yhdysvalloissa?
Yhdysvaltain politiikan ehdokasjärjestelmää ei koskaan hyväksytty virallisesti laissa, mutta se on ollut olemassa ainakin vuodesta 1864. Alkuperäisen järjestelmän mukaan varapresidentti oli yksinkertaisesti presidenttiehdokas, joka sai toiseksi eniten vaalikollegioiden ääniä presidentinvaaleissa. Tämä johti outoon tulokseen vuoden 1796 vaalien jälkeen, kun varapresidentti Thomas Jefferson oli presidentin John Adamsin poliittinen vastustaja, Edelson selittää.
Edelson kuitenkin sanoo, että Yhdysvaltain perustuslakia muutettiin myöhemmin vuonna 1804 12. muutoksella siten, että vaalikollegio valitsisi erikseen presidentin ja varapresidentin sen sijaan, että se valitsisi vain presidentinvaaleissa toiseksi tulleen varapresidentiksi.
Miten juoksutovereita valitaan?
Juoksutovereiden valintaprosessi ei ole kovin monimutkainen. Presidenttiehdokas valitsee ehdokkaansa neuvonantajilta tai keneltä tahansa muulta, jota presidenttiehdokas haluaa kuunnella, Edelson sanoo. Potentiaalisen puolison valinnassa ei ole asetettuja tai vaadittuja kriteerejä, hän sanoo. Presidenttiehdokas haluaa yleensä valita ehdokkaan, joka auttaa häntä tulemaan valituksi tai ei ainakaan tee pahaa. Toisin sanoen, älä vahingoita heidän ehdokkuuttaan ja auta heitä hallitsemaan, jos heidät valitaan. On syytä huomata, että joidenkin asiantuntijoiden mielestä ehdokaskaveri ei juurikaan vaikuta vaaleihin – toisin sanoen äänestäjiä hallitseva tekijä on presidenttiehdokas itse.
Voiko juoksutovereita vaihtaa viime hetkellä?
Se on tapahtunut ainakin kerran Yhdysvaltain vaalihistoriassa, Edleson sanoo. Hän viittaa tapahtumaan, joka sattui eräänä kesänä viisi vuosikymmentä sitten, kun presidenttiehdokas George McGovern päätti viime hetkellä asettaa Thomas Eagletonin demokraattien lippuun vuonna 1972, henkilö, jota ei ollut edes harkittu siihen asti.
Tällä hetkellä Yhdysvaltain vaalien ehdokkaille tehdään laaja taustatarkistus, joka tutkii ehdokkaan työ- ja henkilökohtaisen elämän kaikki osa-alueet, kattaen kaiken henkilökohtaisista suhteista, sairaushistoriasta ja taloustarkastuksista. Vuoden 2012 NPR:n uutisraportin mukaan siihen on syy, joka perustuu vuoden 1972 tapahtumiin.
NPR kertoo, että kun Eagletonin nimi alkoi liikkua ehdokkaiden valintana, McGovernin toimisto alkoi saada nimettömiä raportteja, jotka viittasivat siihen, että Eagletonilla oli monimutkainen lääketieteellinen tausta. Viraston jatkotutkinta asiassa paljasti, että Eagleton oli myös joutunut sairaalaan masennuksen ja sitä seuranneen hoidon vuoksi.

Ei se, että Eagleton olisi vastannut yhteenkään näistä McGovernin kampanjan esille tuomista kysymyksistä, mutta totuus ei riittänyt demokraattipuolueelle ja sitä seurannut painostus pakotti hänet vetäytymään ehdokkuudestaan jo 18 päivän jälkeen.
Politiikan historioitsijat uskovat, että McGovernin ja demokraattisen puolueen päätös oli suurempi virhe kuin he ymmärsivät, ja monet äänestäjät olivat eri mieltä Eagletonin saamasta kohtelusta. Näissä vaaleissa McGovern voitti Richard Nixonin suurimmalla voittomarginaalilla kansanäänestyksessä presidentinvaalihistoriassa, NPR:n raportti sanoo.
Kuten tapaus antaa ymmärtää, ehdokkaiden vaihtaminen aivan viime hetkellä ei ole järkevä poliittinen toimenpide. Presidenttiehdokas voi tehdä tämän päätöksen, vaikka se onkin varsin epätavallinen ja yleensä katsottaisiin riskialttiiksi - jotain, joka tehdään vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, Edelson selittää.
Vuonna 1972 tapahtui muutos, koska alkuperäisestä McGovernin valinnasta tuli kiistanalainen, kun kerrottiin aiemmasta mielenterveyshoidosta. Nykyään presidenttiehdokkaat viettävät paljon aikaa mahdollisen vaalikumppaninsa seulomiseen, joten on epätodennäköistä, että jotain vastaavaa voisi ilmaantua odottamatta, hän lisää.
Tämä ei tarkoita, etteikö viime hetken muutoksia voisi tapahtua ollenkaan. Sen pitäisi kuitenkin olla () poikkeuksellinen (syy). Uskoisin myös, että teoriassa ehdokas saattaisi vaihtaa ehdokaskaveriaan, jos hän uskoo tarpeelliseksi välttää tappion – esimerkiksi jos presidenttiehdokas jäi äänestyksessä paljon jäljessä. On esimerkiksi spekuloitu, että vaaleissa merkittävästi jäljessä oleva Trump voisi korvata Pencen uudella ehdokkaalla. Tämä on kuitenkin vain spekulaatiota.
Lyhyesti sanottuna tapaus osoittaa, että yhdysvaltalaiset äänestäjät eivät pidä yllätyksistä ja näin ollen viime hetken muutoksen todennäköisyys ehdokkaverissa olisi hyvin pieni. Yksikään presidenttiehdokas ei vaarantaisi vieraannuttaa äänestäjiä uusilla poliittisilla suunnitelmilla, ellei sen katsota olevan ehdottoman välttämätöntä.
Bidenin ja Trumpin ehdokkaverit?
Harrisin lisäksi raporttien mukaan (Biden) keskittyi Val Demingsiin, Tammy Duckworthiin, Susan Riceen ja Karen Bassiin.

Donald Trump on kyselyissä huomattavasti jäljessä ja näyttää huolestuneelta. Uskon, että hänellä on mahdollisuus tehdä muutos, mutta (minulla) ei ole keinoa arvioida, kuinka todennäköistä tämä on, Edelson sanoo.
Kuinka tärkeä ehdokaskaveri on Yhdysvaltain vaaliprosessissa?
Huolimatta kaikesta huomiosta, joka keskittyy pelkästään presidenttiehdokkaisiin kansainvälisiksi tarkkailijoiksi, ehdokkaiden roolia ja merkitystä ei pitäisi helposti sivuuttaa.
Yleinen yksimielisyys on, että ehdokaskaveri ei yleensä tee suurta eroa vaaleissa, vaikka tämä onkin lievästi sanottuna epätavallinen vuosi. Valitut vaalitoverit voivat usein itsekin tulla presidenteiksi, joten ehdokaskaveri on varmasti tärkeä tästä näkökulmasta, Edelson selittää.
Yhdysvaltain vaalihistoriassa on myös ollut joitain epätavallisia valintoja ehdokkavereille. Edelsonille tulee mieleen Sarah Palin, joka oli John McCainin ehdokkaana vuonna 2008. Hän oli radikaali, äärimmäinen, epäpätevä – selvästi riski, hän sanoo.
Vaikuttaako monimuotoisuus ja rotu juoksutovereiden valintaan?
Edelson oli sanonut, että Bidenin lausunnot osoittivat, että niillä oli vaikutusta. Viimeaikaiset tapahtumat Yhdysvalloissa - George Floydin murhan jälkeiset protestit ja muu poliisin väkivalta afrikkalaisamerikkalaisia kohtaan - ovat selvästi yksi tekijä.

Mitä tulee Trumpiin, sitä on vaikeampi spekuloida, Edelson sanoo. En usko, että Donald Trump on huolissaan näistä asioista, vaikka on mahdollista, että hän saattaisi nähdä jonkinlaisen edun Pencen korvaamisesta juoksijalla, joka on nainen ja/tai ei valkoinen.
Jaa Ystäviesi Kanssa: